Kaipuu kaukomaille..

Mulla on kamala kaipuu kaukomaille. Ihan kamala!

Mitäs tällaisessa tilanteessa ihmisraukan pitäisi tehdä...? kertokaa!
Mietittiin Villen kanssa (matkapassin inoittamina), että seuraava kohde voisi olla Karibialla sijaitsevat Turks ja Caicossaaret.. Kuulostaa ihanalta. Tuo saariryhmä on suht pieni ja sieltä löytyy oma asumaton ranta jos toinenkin.

Tosin alkoi vähän mietityttämään, kun siellä on kuulemma tän vuoden syyskussa riehneet hirmumyrskyt aika tuhoisin seurauksin.. No mut voisihan tuon nähdä positiivisenakin puolena..

Kertokaa jos keksitte ihania, eksoottisia ja mahdollisimman kaukana olevia kohteita.

P.S. Niitten pitää olla rannalla! :)

Noniin, jos joku on saanut tässä lukemisen ohessa matkakärpäsen/moskiiton pureman, niin voisin tähän koota jotain oleellista matkaamme liittyen.

Eli buukkasin lennot n. 5 kk aikaisemmin Kilroyn kautta. Pläräsin noin pari viikkoa eri matkafirmojen kautta lentojen hintoja. HInnat vaihteli päivittäin. Kalleimmat lennot olisi lähtenyt jollain 3000€ per nenä. Bongasin sitten lopulta nuo meidän lennot, jotka oli tosi edulliset! Eli 806€ per nenä. Oikeasti, tuo on tosi pieni hinta kun lent toiselle puolelle maapalloa. Toisaalta jos alkaa etsimään negatiivisia puolia niin tuo usealla välilaskulla varustettu lentely on hyvin hyvin huonoa ja kuormittavaa luonnon kannalta.. No jokatapauksessa minä pitkän pennin vartijana lunastin paikkamme tuolle lentoyhdistelmälle samantien. Tosin lennot olivat vain Jakartaan asti. Olin kuitenkin laskeskellut, että lennämme edelleen halvemmalla kun lennämme Jakartaan ja sieltä paikallisilla Aasian sisäisillä lennoilla Balille kuin että olisimme lentäneet suoraan Balille. No lennot Jakartasta Balille ja takaisin köyhdyttivät vielä meitä n. 85€ per nenä. Eli karkeasti ottaen voitaisii laskea, että lennot tulivat maksamaan n. 900€ nenukka.

Majoitukset olin ajatellut, että buukkaamme vasta paikan päältä. Halvimmat bungalout ja home staythän ei näy edes netissä.. Ekoiksi öiksi koin kuitenkin fiksuksi napata majoitukset valmiiksi että päästään lepäämään rankkojen lentojen jäljiltä ja saadaan aloittaa loma mahdollisimman helpolla. Jakartan keskustasta majoitus lähti hintaan 15€ huone (sis. ilmastoinnin ja aamupalan), Balilta Kutalta aamupalalla, ilmastoinnilla ja uima-altaalla varustettu majoitus maksoi 14€ per yö per huone. Nuo majoitukset olikin sitten kalleimmat mitä me tämän matkan aikana jouduimme maksamaan. Gileillä maksoimme yöstä 8€ .. eli 4€ per nenä. Huomattavaa on, että Indonesiassa oli high season menossa, ja vieläpä high seasonin peak. Eli hinnat oli jopa tuplat normaaliin verrattuna. Silti olen sitä mieltä, että yövyimme ihan kohtuu hintaan.

Matkabudjettimme oli yhteensä 1000€ 3vkolle. Sisältäen majoitukset ja liikkumiset Balilla ja saarien välillä. 500€ per nenä 3vko ei ole paha hinta, ja halvemmallakin tottakai olisi selvinnyt, jos ei oltaisi reissattu niin paljo ja syöty 3 kertaa päivässä ulkona aamupalan lisäksi.. :)

Erityisesti suosittelen Gili-saaria. Mutta menkää hyvät ihmiset äkkiä. Siellä nousi sellaista tahtia luksus villoja, että hintataso nousee varmaan aika nopeasti, sillä saarethan on pieniä ja niihin mahtuu vain tietty määrä jengiä.. Kutalla kannattaa käydä, mutta en suosittele hengailua siellä kauaa, ei todellakaan koko lomaa. Lombokissa löytää vielä sitä todellista indonesialaista menoa, kun taas Balilla löytyy turisteille mitä nyt vaan keksii toivoa.

Pitää varmaan alkaa suunnittelemaan seuraava reissua tässä, sillä minua taisi puraista taas kerran oikein kunnolla matkamoskiitto :) Aasia on mukava paikka! Sieltä löytyy vielä niin edullisia paikkoja ja elämän meno on niin erilaista kuin täällä Euroopassa. Suosittelen lämpimästi kaikille, ketkä eivät pelkää nähdä maailman menoa ja haluavat kokea muutakin kuin vain sitä turistimenoa suljetulla hotellialueella.

Lombok

Päiväreissu Lombokin saarelle

Olimme tilanneet aamiaisen kello 7:00, jotta kerkeisimme 8:00 Lombokiin lähtevään public boatiin. Ari oli sanonut meille, että tunnistamme boatin siitä, että se on täynnä paikallisia :) No löysimmehän me sen ja hurautimme Lombokiin. Ari olikin satamassa vastassa aivan kuin oli sovittu. Bangsalin satamassa on kuulemma tosi paljon huijaajia, jotka yrittävät koijata turistia minkä ehtivät. No meidänkin kimppuun yritti hyökätä yksi jos toinenkin jannu. Ari nappasi meidän ja painelimme hevoskyydille. Muut paikalliset tuntuivat ärsyyntyneen Ariin koska hän "nappasi" meidät ja potkivat hiekkaa hänen päälleen. Kivaa porukkaa täällä. Ilmeisesti satamaan ei saa tulla autolla, sillä meimme hevoskyydillä n. vajaan kilometrin reissun ja hyppäsimme meitä odottavaan bemoon.

Ari jutteli meille mukavia bemossa. Hän kävi ostamassa markkinoilta meille myös omenoita matkaevääksi :) Ari kysyi saako polttaa autossa. Nauraen hän totesi, että tupakka on indonesialaismiehen paras ystävä. Aika monta röökiä siinä matkan aikana Arilta paloikin. Samaan hengenvetoon Ari totesi, että ei tupakanpoltossa mitään vaarallista ole - heillä kuulemma on varma lääke, joka puhdistaa keuhkot, parantaa krapulan ja auttaa kaikkee muuhun paitsi sienihulluuteen. No, mikä tämä lääke sitten on? KOOKOSMAITO! Siitä vaan kaikki tropiikkiin ja kiipeilemään hengenpelastavia kookospähkinöitä. Vähän nauratti, mutta ARi väitti asian olevan totisinta totta. No ei kai siinä sitten mitään, näinhän asian on oltava...

Saavuimme sademetsän reunalle. Ari sanoi, että joudumme kävelemään jonkun matkaa, sillä vesiputoukset sijaitsevat metsässä. Jouduimme maksamaan portilla jonkun sisäänpääsy maksun ja ottamaan oppaan matkaamme. Mietin hieman ärtyneenä mihin tässä vielä uutta opasta tarvitaan, kun jo yhdestä ollaan muutenkin maksettu. Mutta mieleni muuttui kun tarvoimme sademetsässä. Menimme uskomattomia pikku polkuja ja kahlasimme lahkeet märkinä tosi voimakasvirtaisissa joissa. Sademetsässä oli älyttömän kostea ilma, jokien vedet olivat peräisin vesiputouksista ja niissä virtasi viileä ja makea vesi. Kuului vaikka minkälaisten lintujen ääniä. törmäsimme kävellessä johonkin pieneen gomodoonkin. Yritin kysellä oppaaltamme,onko metsissä jotain myrkyllisiä eläimiä tms. Kyllä on, oli vaan vastaus. Ensimmäinen vesiputous oli pienempi ja Ari, sekä oppaamme Pudin (meille ihan tuttavallisesti Putin) yrittivät innostaa meitä vesiputouksen alle "hierovaan suihkuun". Siellä näkyikin muutama paikallinen jamppa olevan vaatteet päällä. No emme kuitenkaan menneet, vaikka Ari yritti kuinka vakuuttaa vesiputousten nuorentavasta vaikutuksesta. Siirryimme seuraavalle putoukselle. Matkaa oli jonkun verran sisältäen korkeita kapieta portaita, isoja voimakasvirtaisia jokia, paljon kaatuneita puita yms. Lopulta pääsimme isommalla vesiputoukselle. Putous oli reilut 600m korkea ja vesi iskeytyi maahan tosi kovalla voimakkaana. Nyt mekin menimme uimaan. Mitä lähemmäs vesiputousta tulimme sitä vaikeampaa oli hengittää. Vesi pärski niin kovalla voimalla maahan, että jostain syystä sen voimasta oli mahdotonta hengittää vesiputoukseen päin. Vesi oli todella viileää ja ihanan makeaa. Olimme nähneet Gileillä ainoastaan merivettä (jopa ravintoloiden astiat pestään merivedellä), niin oli aivan ihanaa puhdistautua makeassa vedessä. Paluureissulla vesiputouksilta kävelimme Arin kanssa pitkin metsän reunaa ja Ari näytti meille, mitä upeampia kasveja, mitä sademetsä piti sisällään.

Ennen apinametsään menoa pistäydyimme lounaalla matkalla olevassa ravintolassa. On oikeasti tosi jännä nähdä, miten erilainen paikka Lombok on verrattuna esim. Baliin. Täällä on tosi autenttisia paikkoja ja lapset tuijottavat meitä kuin olisimme jotain outoja lintuja. Kaikki vilkuttavat meille ja olemme todellakin ilmestys. Köröttelimme kohti korkeita vuoria. Luulimme olevamme menossa johonkin konkreettiseen apinapuistoon. Yht äkkiä tien vierellä alkoi näkyä apinoita, vapaina! Sitten meille selvisi, että olimme saapuneet korkeille vuorille, jossa asuu ihan luonnonvaraisina villi apinoita. Pelkäsin koko ajan, että apinat jäävät vilkkaan liikenteen jalkoihin. Pysähdyimme tien varrelle ja Ari otti esiin omenoita, joita oli jäänyt syömättä. Apinat ympäröivät meidät. Nitä oli ihan kamalasti!!!!! Aluksi oltiin vähän epäilevänä, mutta ne osoittautui oikein ihaniksi. Ne eivät uskaltautuneet tekemään kauhean lähikontaktia, mutta kyllä ne ihan kädestä ottivat omananpalansa ja nassuttivat ne vieressä :) Voi miten suloisia olentoja! Oltaisiin voitu viettää vaikka kuinka kauan aikaa niiden kanssa.

Sitten vain suunta kohti satamaa. Reissu alkoi olemaan finaalissa ja oli aika palata Gili-saarille. Ari pyysi meidät kuitenkin vielä kotiinsa käymään iltakahville. Saavuimme Arin matalaan majaan. Ari oli jo ennakkoon keronut meille, että he elävät vaatimattomasti eikä heillä ole huonekaluja tms. Istuimme ulkona bambumajassa koko suvun ympäröimänä kahville. Arin talossa eli monta sukupolvea ja Arin perhe sisältäen vaimon ja 2 lasta. Lapset olivat kovin utealiaita ja tuijottivat meitä koko ajan. Saimme hyvää, vahvaa paikallista kahvia ja juttelimme Arin kanssa. Kukaan muu talon asukkaista ei osannut puhua englantia. Olisi ollut ihanaa, jos olisimme voineet kommunikoida myös heidän kanssaan. Olimme aika ilmestys paikallisten lähiössä, sillä myös naapurit tulivat tuijottamaan meitä tielle :) mutta, uskon tuon piipahduksen Arin kotona olevan yksi rikkaimmista kokemuksista matkallamme. Näimme ainakin oikeasti, miten paikalliset elävät. Hyvin vaatimattomasti. Osaa arvostaa omaa elintasoa kotona.

Lombok-päivä oli meidän viimeinen päivä Gileillä majaillessa. Seuraavana aamuna olisi aikainen herätys, ja koko päivän kestävä reissaaminen takaisin Balille. Huh, muistan kuinka rankka oli matka Gileille ja nyt vielä sama juttu takaisin. Nopeammin ja helpommin Balille olisi päässyt fast boatilla, tosin se olisi maksanut monen kertaisesti tähän meidän matkavalintaan verrattuna. Ja toisaalta onhan tässäkin elämystä reissata paikallisten rahtialuksella :)

Arkea saarilla

Olimme alunperin buukanneet Sunset bungaloumme 4 yöksi... mutta meillä oli niin mukavaa Gileillä, että kävimme kysymässä isänniltämme olisiko mahdollista pidentää majailuamme heidän hoivissaan vielä muutamalla yöllä :) Kuulemma saamme olla vaikka vuoden, jos haluamme! Sehän olisi ihanaa.

Viidentenä päivänä Trawanganilla päätimme käydä tutustumassa vähän saaren yöelämään. Saaren bilepolitiikkana oli, että isot bileet olivat vuoroilloin eri rantabaareissa. Tämähän on ihan luonnollista, sillä saarella oli vain rajattu määrä bilettäjiä. Tosin Trawangan on tunnettu bilesaari :)

Alkuillasta kävimme syömässä Rudy`sissa. Rudy`sin ruoka on maistuvaa, ja paikassa houkuttaa kerta toisensa jälkeen se, että loppulaskusta jää aina jotain pois! Mietimme jo, voiko tätä oikeasti tapahtua vahingossa joka kerta vai onko tämä joku kikka saada asiakkaat käymään uudestaan ja uudestaan :) Tämän illan bileet olivat irkkubaari Tir Na Nogissa. Kaikki alkoholidrinkit ovat täällä naurettavan halpoja, etenkn jos ne tehdään paikallisiin viinoihin. Otimme alkuun jotkut ihan perusdrinkit, minun drinkki oli tehty paikalliseen riisiviinaan, arakiin. Ihan yllättävän hyvää. Drinkkeihin tosin tuli 8 cl viinaa ja ne maksoivat 0,70€.. Eli aika tujua tavaraa ja sen kyllä maistoi. Drinkkejä tarjoiltiin mieluiten kannuissa. Paikka oli jo kympin aikaan ihan tupaten täynnä pääasiassa brittejä. Musiikki pauhasi kovalla ja kohta porukka alkoikin jo jammailla. Ihan mukava ilta.

Mainitsinkin, että Gileillä paikalliset vetävät Magic Mushroomeja ja yrittävät tyrkyttää niitä tursiteillekin ihan missä muodossa vaan. Jopa ruokapaikoissa kysytään, haluatko ruokaasi näitä sieniä. Epäilemättä monet turistit kokeilevat tätä paikallista erikoisuutta. Nuo sienet ovat ilmeisesti kuitenkin ihan laillisia. Niiden mainontaa ei millään tapaa yritetty peittää, vaan baarien edessä oli isoja banderolleja sienistä muistuttamassa.

Bileillan jälkeisenä päivänä mentiin vaan rannalle makaamaan. Ei jaksanut ottaa snorklauskamoja mukaan. Aina kun snorklauskamat oli matkassa, oli jätettävä kaikki arvokas hotellille ettei kamoja vaan rannalla pöllittäisi.. nyt otettiin rahatkin matkaan, jotta voitaisiin vilvoittaa itseämme rantakahviloissa. Ville sai jonkun paikallisen kauppiaan riesakseen rannalla. tyyppi yritti kaupitella eka jotain koruja ja kertoi siinä sitten ohi mennen Villelle elämän tarinansa. Loppujen lopuksi tyyppi oli saanut Villen innostumaan Lombokin kiertoreissusta. Ville yritti saada minua neuvottelemaan reissun hinnoista. Yleisesti ottaen meillä hommat menee niin, että minä hoidan neuvottelut raha-asioista. Ville ei jostain syystä osaa tinkiä, ja jos hän hoitaisi raha-asioitamme matkoilla maksaisimme kaikesta varmaan vähitäänkin tuplahintaa. Olin vähän epäilevällä kannalla tämän kauppiaan Arin reissusta. Ville oli kuitenkin niin innoissaan reissusta, että jouduin neuvottelupuuhiin. Reissu sisältäisi kierroksen parilla vesiputouksella ja apinametsässä. En ollut tyytyväinen loppuhintaan, jonkalopulta matkasta suostuimme maksamaan. Tingin hinnan 350.000 rupiasta 250.000 rupiaan per nuppi. Mutta toisaalta saammeha kokonaiseksi päiväksi kuskin, auton ja oppaan käyttöömme. Ei kai tuo niin paha hinta ole. Sovimme näkevämme Arin seuraavana aamuna Lombokin Bangsalin satamassa, jonne hurauttaisimme aamun ekalla public boatilla.

Snorklausreissun aamu.

Aurinko porotti tosi kuumasti jo yhdeksän aikaan. Pelotti jo ennakkoon kuinka nahka saattaa kärytä kun pärskii siellä meressä menemään ja aurinkorasvat katoaa.. Meillä oli tosiaan omat snorklauskamat, joten ei tarttenut lainailla. Ville vuokrasi kuitenkin räpylät. Minä en viitsinyt, koska muistikuvissa oli joku kerta kun olin niillä yrittänyt edetä huono-onnisesti. Eka snorklauspaikkamme oli Trawanganin edustalla. Tämä paikka oli itseasiassa meille jo hyvin tuttu, sillä olimme edellisenä päivänä kahlanneet itsemme sille spotille korallien ja isojen kivien välistä kovissa aalloissa (muistona meillä oli korallien aiheuttamis ruhjeita jaloissa). Mutta kelpasi käydä kyllä uudestaankin, sillä näkymät tuolla kohdalla veden alla oli U-P-E-A-T! Tällä kertaa haravoimme aika ison alueen merivirran vieminä. Jossain vaiheessa havahduin tosi kaukana laivasta, ihan väsyneenä, että voisi kohta puoliin lähteä paattia kohdenkin. On oikeasti tosi voimia vievää yrittää pärskytellä menemään vastavirtaan. Jossain vaiheessa en ollut enää edes varma mikä useista paateista oli oikea.. Hengystyneenä pääsin jossain vaiheessa kipuamaan paattiin ja matka jatkui.

Seuraavana oli vuorossa Gili Menon edustalla oleva kilpikonna spotti. Ihanaa! Näimme lasipohjaveneemme pohjan alta ajelehtelevan ISON kilpikonnan. Meidät kannustettiin nopeasti veteen ja sitten alkoikin se tämän reissun (minun mielestä) kamalin ja rankin osuus. Oppaamme kehotti kaikkia pysymään ryhmässä (ryhmiä oli paljon, joten tuo oli vaikeaa). Tämä oli tärkeää, sillä tuolla kohden merivirrat oli ihan älyttömän vahvoja ja sai ponnistella kamalasti. Minä onnistuin hyppäämään laivasta mereen jotenkin huonosti ja maskini löystyi ihan älyttömästi.. Maski hörppi koko ajan vettä ja minulla oli tosi vaikeuksia pysyä ryhmässä, koska vauhti oli niin kova. Siinä vauhdissa hengästyin kamalasti, mikä pahensi tilannetta. Maskin ollessa löysällä hengästyneenä hengitettäessä ilmaa pystyy ottaamaan maskin reunoiltakin. Yritä siinä nyt sitten snorklata ja pongata kilpikonnia. Jossain vaiheessa sain kuin sainkin kiristettyä maskini siinä aallokossa. Sen jälkeen kaikki sujuikin huomattavasti helpommin ja saatoin jo vähän snorklaillakin. Kilpikonnia en kuitenkaan onnistunut itse vedessä näkemään. Tuo paikka oli kyllä vähän pettymys juuri kovien aaltojen ja ihmismäärän vuoksi. Minulle tuli koko ajan päähän jonkun räpylää.

Seuraava paikkamme oli Gili Airin edustalla oleva simpukkakohta. Täällä oli ihanaa snorklailla. Vettä oli aika matalalla ja sai sinällään varoa koko ajan koralleja. Joku ruhjoikin jalkansa aika pahasti koralleihin. Tässä spotissa oli kohta jossa oli suojeltuna 3 jättisimpukkaa. Ne oli ikään kuin aidattu metallikehikolla, jotta ne pysyisivät paremmin suojassa veneiltä tms. Täällä kalat tuntuivat liikkuvan vielä isommissa parveissa kuin Trawanganilla. Oppaamme antoi jotain pientä syötävää kaloille ja ihan hullut kalamassat alkoivat pyöriä ympärillämme. Hauskaa.

Lopuksi menimme Gili Airille syömään erääseen rantaravintolaan, jossa oli ehkä hieman suolaiset hinnat saarien hintatasoo nähden. Sen jälkeen paatilla suorinta reittiä takaisin Gili Trawanganille. Laahustimme muutaman kilometrin matkan bungaloullemme ja se matka tuntui ikuisuudelta. Snorklaus on loppujen lopuksi aika rankkaa hommaa. Sitä ei edes siinä snorklatessa huomaa, kun on koko ajan niin tohkeissaan :) Loppu ilta menikin elpyessä. Käytiiin syömässä hyvin ja sitten unille.

Muistelua : Gileillä

Ekana aamu Gileillä. Heräsin hieman tokkuraisena huonosti nukutun yön jälkeen. Yöllä olimme tajunneet, kuinka älyttöän huono äänieristys valkkaamassamme yöpaikassa oli! Suurin piirtein kaikki äänet naapurista, piereskely ja haukottelu mukaan lukien kuuluivat meille..

Menimme terassillemme pällistelemään ja majapaikkamme isäntä Adi tuli kyselemään haluaisimmeko aamiaista. Nautimme aamiaisen terassilla rauhassa ja päätimme lähteä tutustumaan saareen paremmin. Kello oli vasta 8:00 aamulla, mutta aurinko porotti jo kuumasti ja pilvettömältä taivaalta.. Kävelimme pääkatu pitkin, josta jatkoimme pientä polkua pitkin saaren toiselle puolelle päin. Bongasimme hetken kävelyn jälkeen Sunset Bungalout. Eli juuri sen majapaikan jota olimme alunperin sunnitelleenkin.. Kävimme kyselemässä mahdollisista vapaista huoneista seuraavasta päivästä alkaen. Ja löytyihän sellainen. Nyt alkoi oikeasti ärsyttämään eilinen jamppa, joka oli kieven kovaan väittänyt, että Gileillä ei ole vapaita huoneita, ei sitten missään paikassa.

Hyvillä mielen jatkoimme saaren rantaviivan kartoitusta.. Huh, alkoi melkein jo heikottaa auringon paahteessa vaikka ei olutkaan kävelty varman kuin puolisen tuntia. Onneksi olimme ottaneet aurinkorasvaa ja vettä reippaasti mukaan erään paikallisen suosituksesta. Rantaviivan tuntumassa vipatti menemään jos minkälaista rapua ja rantavedessä uiskenteli meritähtiä ja muita outoja eläviä. Ei tälläisiin Suomessa törmää :) Ville keräili innoissaan mitä hienompia simpukoita ja korallien paloja, mitä meri oli rannalle kuljettanut.

Löysimme saare pohjoispäästä tosi hyvät puitteet snorklaukseen. Suunnittelimme palaavamme sinne iltapäivästä tutkimaan paikallista vedenalaista elämää. Jäimme rantakahvilaan virkistämään itseämme, sillä jano oli jo yllättänyt. Iso kyltti houkutteli meidät tilaamaan ison kannun jääkylmää sangriaa. Nauratti, kun kello oli paikallista aikaa vasta 9:30 ja puhumattakaan Suomen ajasta, joka taisi olla 4:30 ja nämä olivat "aamumyssyillä" rantabungaloussa :) Mutta sangrialla oli oikein hyvä aloittaa ihana Gili-lomamme.

Kävimme saaren kierron jälkeen lepäilemässä hetken hotellillamme. Oli oikeasti ihan puuduttavan kuuma, varmaan varjossakin lähempänä +40 astetta, eikä edellenkään pilven haituvaakaan. Jätimme kaikki arvokkaat kamat hotelliin ja lähdimme snorklailemaan. Balilta ostamamme snorklausvälineet osoittautuivat oikein kunnon kamoiksi. Ja yhteen ääneen totesimme, että ne olivat todella hyvä ostos. Vedenalainen elämä ainakin Trawanganin rannoilla oli sanoin kuvaamattoman kaunista! Upeaa korallia ja toinen toistaan erikoisemman värisiä kaloja uiskenteli ympäriinsä meidän vierellä. Oli helppo vaan heittäytyä aaltojen vietäväksi ja leijailla veden pinnan alapuolella ja tutkiskella menoa. Joitain kaloja jopa ihan pelkäsi. Snorklasimme itsemme uuvuksiin ja nukahdimme urakan jälkeen rannalla. Heräsimme hetken kuluttua ihan tokkuraisina, suolaisina ja janoisina. Raahauduimme hotellille ja nukahdimme n. tunniksi.

Juttelimme naapureidemme, englantilaisen pariskunnan kanssa hetken ennen ruokailemaan lähtöä. Täällä tuntuu, että länsimaalaiset ovat ihan yhtä perhettä. Sama mistä länsimaasta oletkaan.. Mutta emme edelleenkään olleet nähneet yhtään suomalaista, eikä niitä oikeastaan kaivattukaan. Muilta turisteilta saa kyllä hyviä vinkkejä siitä, mitä kannattaa lomalla tehdä.

Seuraavana aamuna hyvästelimme hotellimme isännän Adin ja nappasimme hevoskyydin (ainut mahdollinen kyytitapa näillä saarilla) Sunset bungalouille. Meidät otettiin avosylin vastaan. Kävimme heittämässä tavarat bungaloomme ja lähdimme talsimaan rantaviivaa pitkin kohti snorklauspaikkaa. Snorklatessa törmäsimme edellisen majapaikkamme brittiläiin naapureihin. He olivat nähneet useana päivänä snorklatessaan kilpikonnia. Trawanganilla kasvatetaan pieniä konnia ja niiden ollessa tarpeeksi vahvoja ne päästetään mereen omilleen.

Päivä vierähti snorklatessa ja kun saavuimme bungaloullemme tajusimme villen kännykän olevan kateissa. Ensiksi luulimme piilottaneemme sen jonnekin rinkan uumeniin snorklausreissun ajaksi. Hetken kuluttua tajusimme kuitenkin kännykän oikeasti olevan kadonnut. Kävimme kyselemässä Adilta edellisestä majapaikasta olisiko kännyä näkynyt siellä. Ei ollut, eikä hevoskuskikaan ollut nähnyt kännyä hevosvaunussaa. Päättelimme, että kännykkä oli luultavasti tipahtanut Villen taskusta pomppuilevan hevoskyydin aikana. Ei muuta kun kuolettamaan sim -kortti. Onneksi minun puhelin oli vielä tallella.

Menimme illan suussa katsomaan auringonlaskua noin 50m. päässä bungaloultamme sijaitsevaan Sunset baariin. Hyvän musiikin ja kylmän bintangin kera oli oikein mukava todistaa kaunista auringonlaskua. Tosin tämä kaikki olisi näkynyt myös omalta terassiltamme, mutta siitä voidaan sitä ihailla sitten muina iltoina.

Olimme hommanneet aiemmin päivällä 2 taskukokoista taskulamppua. Ne ovat todella tarpeen täällä, sillä sähkökatkot ovat enemmän kuin yleisiä ja varsinkin kun asuimme sunset bungalouilla. Muutaman kilometrin kävelymatka keskustaan pientä kapeaa rantapolkua pitkin pimeässä kaipaa pientä valaistusta. Oli muuten aika vaikuttavan näköistä, kun kävelimme iltaisin keskustaan ja takaisin kirkkaan tähtitaivaan alla :)
Eka yö Sunset bungaloussa oli aika kokemus. Bambumajamme seinissä oli aika isojakin reikiä, joista mahtuisi varmaan örkki jos toinenkin tulemaan majaamme. Vaikka meillä olikin isoa ja suht vankkatekoinen moskiittoverkko sängyn ympärillä, en luottanut sen suojaavan meitä näiltä tropiikin petohyönteisiltä. Eka yö pitikin sisällään melkeinpä hysteeristä huutelua ja taskulampulla sohimista vähintään tunnin välein kun kuulimme jotain ääniä.. Lopulta yömme kruunasi huonetoverimme paksu-Gekon huuto. Se oli korvia raastava. En voi tajuta kuinka paljon ääntä yhdestä pötköstä voikaan lähteä. Nämä gekot täällä Gileillä ovat todella isoja!! Hävetti ihan ekan yön jälkeen se meidän pitämä meteli.. Naapurit pitivät meitä varmaan hulluina.

Kolmas päivä Gileillä meni aika samaan kaavaan kuin 2 ekaakin. Snorklatessa ja rannalla seikkaillessa. Päätimme varata seuraavaksi päiväksi vielä kunnon snorklausreissun, jossa kierrettäisiin lasipohjaveneellä kaikki 3 Gili-saarta.

muistelua

Heips!

Olen kotiutunut ja ajattelin että nyt jos koska olisi korkea aika raapustaa tänne jutun tynkää reissustamme gileillä.. (jututhan jäi vähän vähiin siellä paikan päällä netin käytön hinnakkuuden ja hitauden vuoksi).

Tosiaan lähdimme Sanurista Badangbaihin aamuvarhaisella. Olimme sopineet edellisenä iltana erään bemo-kuskin kanssa, että hän hakisi meidät aamulla hotelliltamme. Pääsimme lähtemään sovitlla aikataululla ja saavuimme Badangbain satamaan n. klo 11:00. Heti kun hyppäsimme bemosta meidät tultiin ohjeemaan "toimistoon" jossa minulle näytettiin hinnastoa laivareissusta Gileille. Yritin neuvotella hinnasta, mutta kuulemma ei ollut mahdollista sillä ne olivat listahintoja. Vähän huono maku jäi, koska liput oli aika kalliit ( 300.000 rupiaa per nenä eli n. 25e). No maksoin ja sitten meitä jo hoputettiin muutaman kymmenen metrin päässä olevaan paattiin. Laiva kuulemma lähtee ihan heti! No seurasimme paikallisia, jotka olivat napanneet kantamuksemme ja johdattivat meidän laivaan. Laivassa selvisi, että nämä miehet haluavat laukkujen kannosta 100.000 rupiaa!!!!!! MITÄ!!! Minä nostin aika kahakan tuosta. Ei todellakaan! Siinä sitten huudettiin puoleen jos toiseen ja lopulta suostuimme maksamaan 50.000 rupiaa, että pääsisimme tilanteesta. Oikeasti, siinä vaiheessa oli tosi kurja ja huijattu olo!

Laiva pääsi lähtemään sitten n. 20 min päästä. Ei siinä siis oikeasti edes ollut niin kiire. Kaupustelijat kerkesivät hyvin kiertämään laivaa ennen sen lähtöä. Laivamatka itsessään oli aika rankka. Alus oli paikallinen rahtialus, jossa pääasiassa oli paikallisia ja erilaisia moottoriajoneuvoja. Matka kesti 5h. Kun laiva lähestyi ekaa satamaa, aloimme miettiä mikähän satama mahtoi olla kyseessä. Olimme ymmärtäneet että laiva menee useampiin satamiin. Kysyimme paikalliselta, oliko vielä kuinka pitkä matka Gileille. Yllätykseksemme hän kertoi meille, että nyt olemme Lombokissa, eikä tämä alus edes mene Gileille!! Olimme kuulemma tulleet itseasiassa kauemmas Gileistä kun mitä olimme olleet Badangbaissa. Voitte arvata kuinka naaman väri alkoi muuttua, kun kuulimme tämän infon! Päivittelimme asiaa erään hollantilaisen pariskunnan kanssa. He olivat myös ostaneet samasta pisteestä liput Gileille. Ville kävi kartuttamassa tilannetta myös muilta länkkäreiltä, joita laivassa näkyi. Kaikilla sama tilanne. Näytti siltä että meitä oli nyt vedätetty ja ihan kunnolla.. Paikallisen mukaan meillä kestäisi n.2,5h ajaa Lombokin läpi jotta pääsisimme satamaan josta voisimme lähteä Gileille. Tuo lautta matka kestäisi n.45min. Alkoi jo huolestuttaa, sillä kello oli jo 17:00 ja pimeä tulisi pian. Uskoimme, että ei me tänään mihinkään Gileille päästäisi.

Liittouduimme hollantilaisen pariskunnan kanssa ja mietimme mikä olisi hyvä plan päästäksemme Gileille. Vielä yksi ongelma tuli eteen. Olimme tehneet tuskaisen 5h laivareissun tänne Lombokille ja sitten saimme vielä kuulla paikalliselta jantterilta että saattaisi kestää n.2 h ennen kuin pääsemme satamaan. Vaikka lautta oli jo ihan sataman edessä niin jouduimme odottelemaan sillä tässä satamassa oli vain yksi isojen laivojen paikka. Muutama laiva olikin jo jonossa.. Meillä meni porukalla hermot ja päätimme huikata jonkun kalastaja-veneen viemään meidät satamaan. Oli aika huvittavaa, että 4 länkkäriä ottaa private kyydin n. 50m matkalle.. Ei muuta kun rinkat lautasta pikku veneeseen ja rantaan. Rannalla aloimme pähkätä kyytiä, jolla pääsisimme lähemmäs Gilejä. Yhtäkkiä joku alkoikin huudella meitä ja selvisi, että ne 300.000 rupian lippumme sisälsivät tuon edellisen lauttakyydin lisäksi kyydin seuraavaan satamaan ja siitä vielä lauttaliput ihan Gileille asti!!!! Meitä alkoi jo ihan naurattaa.. Olimme olleet ihan varmoja, että meitä oli viilattu linssiin ja kunnolla. Olisivathan ne ukot siellä Badangbaissa voineet vähän vihjata mitä lippu pitää sisällään. Onneksi ei keretty hommata omaa yksityiskyytiä.. Huvittavaa oli myös, että emme hyötyneet nopeasta pääsystä rantaa oikeastaan yhtään, sillä jouduimme odottamaan ison aluksen rantautumista joka tapauksessa, sillä siellä oli porukkaa jotka olivat tulossa samaan kyytiin kuin me :)

Saimme shuttle-bussiimme vielä ihana paikallisen oppaan, joka kertoi bussimatkan ajan Lombokin saaresta. Lombokin pääelinkeino on maatalous 75% ja turismi vain 25%, kun taas Balilla prosentit on päinvastoin. Tuo näkyykin näillä saarilla ihan selvänä erona.. Pysähdyimme puolessa välissä bussimatkaa tsekkamaan joiltain tyypiltä alustavasti Gilejen hotellitilannetta. Meille sanottiin suorilta, että kaikki hotellit ovat FULLY BOOKED! Ei kuulemma mitään tsäänssiä saada budjetti majoitusta jostain bungalousta, mitä olimme ennakkoon ajatelleet. Ukolla oli selvästi oma lehmä ojassa ja hän mainosti tiettyjä hotelleja. Varmaan sai buukatuista öistä jotain provikkaa... No minä olin kuitenkin sitä mieltä, että menemme saarelle ja katsomme tilannetta siellä. Ihan varmasti saadaan katto pään päällemme, vaikka se ukko muuta väittikin. Sanoi, että voimme joutua nukkumaan biitsillä. No kanssamatkustajamme, hollantilainen pariskunta, oli häämatkalla ja alkoi jo ahdistua. Ymmärrän kyllä että kun he halusivat vähän tasokkaampaa majoitusta, niin olisi varmaan kiva olla varma yöpaikan saannista. Loppujen lopuksi hekin lähtivät jatkamaan matkaa kanssamme ilman hotellivarauksia.

Kun saavuimme satamaan oli jo tosi pimeää. Matkaoppaamme totesi satamassa, että olimme myöhästyneet laivasta, koska olimme pähkäilleet liian kauan hotellivarauksien kanssa.. MITÄ!! Kovan purnauksen jälkeen suostuimme kuitenkin maksamaan extraa, että saimme joiltain kalastajilta kyydin vielä sinä iltana Gileille... Pääsimme lopulta Gili Trawanganille. Aloimme kuumeisesti etsimään hotellia. Löysimme suht nopeasti hollantilaisille hyvä tasoisen, suht kalliin hotellin. Me ei siihen kuitenkaan haluttu jäädä, sillä se oli liian kallis omaan budjettiimme. Löysimme nopeasti kuitenkin hollantilaisten kanssa meillekin omaan budjettiimme sopivan bungaloun. Olikin vain pääasia saada joku majapaikka. Buukkasimme ekan paikan 2 yöksi ja käymme sitten päivän valossa myöhemmin etsimässä jonkun sopivamman rantabungaloun.. Vaikka olikin high season ja se yksi ukko oli väittänyt, että vapaita hotelihuoneita ei ole.. niin kyllä niitä ihmeen hyvin sitten paikan päällä kuitenkin löytyi :)

Suuntasimme hotellien etsinnän jälkeen ansaitulle illalliselle hollantilaisten kanssa. Oli ihanaa vain istua, syödä pitkästä aikaa ja jutella mukavia. Tämä päivä oli ollut suhteellisen rankka. Onneksi olimme saaneet jakaa sen näiden hollantilaisten kanssa. Oma etunsa oli että heillä oli vielä joku paikallinen kaveri, joka puhui indonesiaa ja aina pahan paikan tullen hänet hommattiin puhelimeen selvittelemään ongelmia..