Olimme alunperin buukanneet Sunset bungaloumme 4 yöksi... mutta meillä oli niin mukavaa Gileillä, että kävimme kysymässä isänniltämme olisiko mahdollista pidentää majailuamme heidän hoivissaan vielä muutamalla yöllä :) Kuulemma saamme olla vaikka vuoden, jos haluamme! Sehän olisi ihanaa.
Viidentenä päivänä Trawanganilla päätimme käydä tutustumassa vähän saaren yöelämään. Saaren bilepolitiikkana oli, että isot bileet olivat vuoroilloin eri rantabaareissa. Tämähän on ihan luonnollista, sillä saarella oli vain rajattu määrä bilettäjiä. Tosin Trawangan on tunnettu bilesaari :)
Alkuillasta kävimme syömässä Rudy`sissa. Rudy`sin ruoka on maistuvaa, ja paikassa houkuttaa kerta toisensa jälkeen se, että loppulaskusta jää aina jotain pois! Mietimme jo, voiko tätä oikeasti tapahtua vahingossa joka kerta vai onko tämä joku kikka saada asiakkaat käymään uudestaan ja uudestaan :) Tämän illan bileet olivat irkkubaari Tir Na Nogissa. Kaikki alkoholidrinkit ovat täällä naurettavan halpoja, etenkn jos ne tehdään paikallisiin viinoihin. Otimme alkuun jotkut ihan perusdrinkit, minun drinkki oli tehty paikalliseen riisiviinaan, arakiin. Ihan yllättävän hyvää. Drinkkeihin tosin tuli 8 cl viinaa ja ne maksoivat 0,70€.. Eli aika tujua tavaraa ja sen kyllä maistoi. Drinkkejä tarjoiltiin mieluiten kannuissa. Paikka oli jo kympin aikaan ihan tupaten täynnä pääasiassa brittejä. Musiikki pauhasi kovalla ja kohta porukka alkoikin jo jammailla. Ihan mukava ilta.
Mainitsinkin, että Gileillä paikalliset vetävät Magic Mushroomeja ja yrittävät tyrkyttää niitä tursiteillekin ihan missä muodossa vaan. Jopa ruokapaikoissa kysytään, haluatko ruokaasi näitä sieniä. Epäilemättä monet turistit kokeilevat tätä paikallista erikoisuutta. Nuo sienet ovat ilmeisesti kuitenkin ihan laillisia. Niiden mainontaa ei millään tapaa yritetty peittää, vaan baarien edessä oli isoja banderolleja sienistä muistuttamassa.
Bileillan jälkeisenä päivänä mentiin vaan rannalle makaamaan. Ei jaksanut ottaa snorklauskamoja mukaan. Aina kun snorklauskamat oli matkassa, oli jätettävä kaikki arvokas hotellille ettei kamoja vaan rannalla pöllittäisi.. nyt otettiin rahatkin matkaan, jotta voitaisiin vilvoittaa itseämme rantakahviloissa. Ville sai jonkun paikallisen kauppiaan riesakseen rannalla. tyyppi yritti kaupitella eka jotain koruja ja kertoi siinä sitten ohi mennen Villelle elämän tarinansa. Loppujen lopuksi tyyppi oli saanut Villen innostumaan Lombokin kiertoreissusta. Ville yritti saada minua neuvottelemaan reissun hinnoista. Yleisesti ottaen meillä hommat menee niin, että minä hoidan neuvottelut raha-asioista. Ville ei jostain syystä osaa tinkiä, ja jos hän hoitaisi raha-asioitamme matkoilla maksaisimme kaikesta varmaan vähitäänkin tuplahintaa. Olin vähän epäilevällä kannalla tämän kauppiaan Arin reissusta. Ville oli kuitenkin niin innoissaan reissusta, että jouduin neuvottelupuuhiin. Reissu sisältäisi kierroksen parilla vesiputouksella ja apinametsässä. En ollut tyytyväinen loppuhintaan, jonkalopulta matkasta suostuimme maksamaan. Tingin hinnan 350.000 rupiasta 250.000 rupiaan per nuppi. Mutta toisaalta saammeha kokonaiseksi päiväksi kuskin, auton ja oppaan käyttöömme. Ei kai tuo niin paha hinta ole. Sovimme näkevämme Arin seuraavana aamuna Lombokin Bangsalin satamassa, jonne hurauttaisimme aamun ekalla public boatilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti