Ekana aamu Gileillä. Heräsin hieman tokkuraisena huonosti nukutun yön jälkeen. Yöllä olimme tajunneet, kuinka älyttöän huono äänieristys valkkaamassamme yöpaikassa oli! Suurin piirtein kaikki äänet naapurista, piereskely ja haukottelu mukaan lukien kuuluivat meille..
Menimme terassillemme pällistelemään ja majapaikkamme isäntä Adi tuli kyselemään haluaisimmeko aamiaista. Nautimme aamiaisen terassilla rauhassa ja päätimme lähteä tutustumaan saareen paremmin. Kello oli vasta 8:00 aamulla, mutta aurinko porotti jo kuumasti ja pilvettömältä taivaalta.. Kävelimme pääkatu pitkin, josta jatkoimme pientä polkua pitkin saaren toiselle puolelle päin. Bongasimme hetken kävelyn jälkeen Sunset Bungalout. Eli juuri sen majapaikan jota olimme alunperin sunnitelleenkin.. Kävimme kyselemässä mahdollisista vapaista huoneista seuraavasta päivästä alkaen. Ja löytyihän sellainen. Nyt alkoi oikeasti ärsyttämään eilinen jamppa, joka oli kieven kovaan väittänyt, että Gileillä ei ole vapaita huoneita, ei sitten missään paikassa.
Hyvillä mielen jatkoimme saaren rantaviivan kartoitusta.. Huh, alkoi melkein jo heikottaa auringon paahteessa vaikka ei olutkaan kävelty varman kuin puolisen tuntia. Onneksi olimme ottaneet aurinkorasvaa ja vettä reippaasti mukaan erään paikallisen suosituksesta. Rantaviivan tuntumassa vipatti menemään jos minkälaista rapua ja rantavedessä uiskenteli meritähtiä ja muita outoja eläviä. Ei tälläisiin Suomessa törmää :) Ville keräili innoissaan mitä hienompia simpukoita ja korallien paloja, mitä meri oli rannalle kuljettanut.
Löysimme saare pohjoispäästä tosi hyvät puitteet snorklaukseen. Suunnittelimme palaavamme sinne iltapäivästä tutkimaan paikallista vedenalaista elämää. Jäimme rantakahvilaan virkistämään itseämme, sillä jano oli jo yllättänyt. Iso kyltti houkutteli meidät tilaamaan ison kannun jääkylmää sangriaa. Nauratti, kun kello oli paikallista aikaa vasta 9:30 ja puhumattakaan Suomen ajasta, joka taisi olla 4:30 ja nämä olivat "aamumyssyillä" rantabungaloussa :) Mutta sangrialla oli oikein hyvä aloittaa ihana Gili-lomamme.
Kävimme saaren kierron jälkeen lepäilemässä hetken hotellillamme. Oli oikeasti ihan puuduttavan kuuma, varmaan varjossakin lähempänä +40 astetta, eikä edellenkään pilven haituvaakaan. Jätimme kaikki arvokkaat kamat hotelliin ja lähdimme snorklailemaan. Balilta ostamamme snorklausvälineet osoittautuivat oikein kunnon kamoiksi. Ja yhteen ääneen totesimme, että ne olivat todella hyvä ostos. Vedenalainen elämä ainakin Trawanganin rannoilla oli sanoin kuvaamattoman kaunista! Upeaa korallia ja toinen toistaan erikoisemman värisiä kaloja uiskenteli ympäriinsä meidän vierellä. Oli helppo vaan heittäytyä aaltojen vietäväksi ja leijailla veden pinnan alapuolella ja tutkiskella menoa. Joitain kaloja jopa ihan pelkäsi. Snorklasimme itsemme uuvuksiin ja nukahdimme urakan jälkeen rannalla. Heräsimme hetken kuluttua ihan tokkuraisina, suolaisina ja janoisina. Raahauduimme hotellille ja nukahdimme n. tunniksi.
Juttelimme naapureidemme, englantilaisen pariskunnan kanssa hetken ennen ruokailemaan lähtöä. Täällä tuntuu, että länsimaalaiset ovat ihan yhtä perhettä. Sama mistä länsimaasta oletkaan.. Mutta emme edelleenkään olleet nähneet yhtään suomalaista, eikä niitä oikeastaan kaivattukaan. Muilta turisteilta saa kyllä hyviä vinkkejä siitä, mitä kannattaa lomalla tehdä.
Seuraavana aamuna hyvästelimme hotellimme isännän Adin ja nappasimme hevoskyydin (ainut mahdollinen kyytitapa näillä saarilla) Sunset bungalouille. Meidät otettiin avosylin vastaan. Kävimme heittämässä tavarat bungaloomme ja lähdimme talsimaan rantaviivaa pitkin kohti snorklauspaikkaa. Snorklatessa törmäsimme edellisen majapaikkamme brittiläiin naapureihin. He olivat nähneet useana päivänä snorklatessaan kilpikonnia. Trawanganilla kasvatetaan pieniä konnia ja niiden ollessa tarpeeksi vahvoja ne päästetään mereen omilleen.
Päivä vierähti snorklatessa ja kun saavuimme bungaloullemme tajusimme villen kännykän olevan kateissa. Ensiksi luulimme piilottaneemme sen jonnekin rinkan uumeniin snorklausreissun ajaksi. Hetken kuluttua tajusimme kuitenkin kännykän oikeasti olevan kadonnut. Kävimme kyselemässä Adilta edellisestä majapaikasta olisiko kännyä näkynyt siellä. Ei ollut, eikä hevoskuskikaan ollut nähnyt kännyä hevosvaunussaa. Päättelimme, että kännykkä oli luultavasti tipahtanut Villen taskusta pomppuilevan hevoskyydin aikana. Ei muuta kun kuolettamaan sim -kortti. Onneksi minun puhelin oli vielä tallella.
Menimme illan suussa katsomaan auringonlaskua noin 50m. päässä bungaloultamme sijaitsevaan Sunset baariin. Hyvän musiikin ja kylmän bintangin kera oli oikein mukava todistaa kaunista auringonlaskua. Tosin tämä kaikki olisi näkynyt myös omalta terassiltamme, mutta siitä voidaan sitä ihailla sitten muina iltoina.
Olimme hommanneet aiemmin päivällä 2 taskukokoista taskulamppua. Ne ovat todella tarpeen täällä, sillä sähkökatkot ovat enemmän kuin yleisiä ja varsinkin kun asuimme sunset bungalouilla. Muutaman kilometrin kävelymatka keskustaan pientä kapeaa rantapolkua pitkin pimeässä kaipaa pientä valaistusta. Oli muuten aika vaikuttavan näköistä, kun kävelimme iltaisin keskustaan ja takaisin kirkkaan tähtitaivaan alla :)
Eka yö Sunset bungaloussa oli aika kokemus. Bambumajamme seinissä oli aika isojakin reikiä, joista mahtuisi varmaan örkki jos toinenkin tulemaan majaamme. Vaikka meillä olikin isoa ja suht vankkatekoinen moskiittoverkko sängyn ympärillä, en luottanut sen suojaavan meitä näiltä tropiikin petohyönteisiltä. Eka yö pitikin sisällään melkeinpä hysteeristä huutelua ja taskulampulla sohimista vähintään tunnin välein kun kuulimme jotain ääniä.. Lopulta yömme kruunasi huonetoverimme paksu-Gekon huuto. Se oli korvia raastava. En voi tajuta kuinka paljon ääntä yhdestä pötköstä voikaan lähteä. Nämä gekot täällä Gileillä ovat todella isoja!! Hävetti ihan ekan yön jälkeen se meidän pitämä meteli.. Naapurit pitivät meitä varmaan hulluina.
Kolmas päivä Gileillä meni aika samaan kaavaan kuin 2 ekaakin. Snorklatessa ja rannalla seikkaillessa. Päätimme varata seuraavaksi päiväksi vielä kunnon snorklausreissun, jossa kierrettäisiin lasipohjaveneellä kaikki 3 Gili-saarta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti