muistelua

Heips!

Olen kotiutunut ja ajattelin että nyt jos koska olisi korkea aika raapustaa tänne jutun tynkää reissustamme gileillä.. (jututhan jäi vähän vähiin siellä paikan päällä netin käytön hinnakkuuden ja hitauden vuoksi).

Tosiaan lähdimme Sanurista Badangbaihin aamuvarhaisella. Olimme sopineet edellisenä iltana erään bemo-kuskin kanssa, että hän hakisi meidät aamulla hotelliltamme. Pääsimme lähtemään sovitlla aikataululla ja saavuimme Badangbain satamaan n. klo 11:00. Heti kun hyppäsimme bemosta meidät tultiin ohjeemaan "toimistoon" jossa minulle näytettiin hinnastoa laivareissusta Gileille. Yritin neuvotella hinnasta, mutta kuulemma ei ollut mahdollista sillä ne olivat listahintoja. Vähän huono maku jäi, koska liput oli aika kalliit ( 300.000 rupiaa per nenä eli n. 25e). No maksoin ja sitten meitä jo hoputettiin muutaman kymmenen metrin päässä olevaan paattiin. Laiva kuulemma lähtee ihan heti! No seurasimme paikallisia, jotka olivat napanneet kantamuksemme ja johdattivat meidän laivaan. Laivassa selvisi, että nämä miehet haluavat laukkujen kannosta 100.000 rupiaa!!!!!! MITÄ!!! Minä nostin aika kahakan tuosta. Ei todellakaan! Siinä sitten huudettiin puoleen jos toiseen ja lopulta suostuimme maksamaan 50.000 rupiaa, että pääsisimme tilanteesta. Oikeasti, siinä vaiheessa oli tosi kurja ja huijattu olo!

Laiva pääsi lähtemään sitten n. 20 min päästä. Ei siinä siis oikeasti edes ollut niin kiire. Kaupustelijat kerkesivät hyvin kiertämään laivaa ennen sen lähtöä. Laivamatka itsessään oli aika rankka. Alus oli paikallinen rahtialus, jossa pääasiassa oli paikallisia ja erilaisia moottoriajoneuvoja. Matka kesti 5h. Kun laiva lähestyi ekaa satamaa, aloimme miettiä mikähän satama mahtoi olla kyseessä. Olimme ymmärtäneet että laiva menee useampiin satamiin. Kysyimme paikalliselta, oliko vielä kuinka pitkä matka Gileille. Yllätykseksemme hän kertoi meille, että nyt olemme Lombokissa, eikä tämä alus edes mene Gileille!! Olimme kuulemma tulleet itseasiassa kauemmas Gileistä kun mitä olimme olleet Badangbaissa. Voitte arvata kuinka naaman väri alkoi muuttua, kun kuulimme tämän infon! Päivittelimme asiaa erään hollantilaisen pariskunnan kanssa. He olivat myös ostaneet samasta pisteestä liput Gileille. Ville kävi kartuttamassa tilannetta myös muilta länkkäreiltä, joita laivassa näkyi. Kaikilla sama tilanne. Näytti siltä että meitä oli nyt vedätetty ja ihan kunnolla.. Paikallisen mukaan meillä kestäisi n.2,5h ajaa Lombokin läpi jotta pääsisimme satamaan josta voisimme lähteä Gileille. Tuo lautta matka kestäisi n.45min. Alkoi jo huolestuttaa, sillä kello oli jo 17:00 ja pimeä tulisi pian. Uskoimme, että ei me tänään mihinkään Gileille päästäisi.

Liittouduimme hollantilaisen pariskunnan kanssa ja mietimme mikä olisi hyvä plan päästäksemme Gileille. Vielä yksi ongelma tuli eteen. Olimme tehneet tuskaisen 5h laivareissun tänne Lombokille ja sitten saimme vielä kuulla paikalliselta jantterilta että saattaisi kestää n.2 h ennen kuin pääsemme satamaan. Vaikka lautta oli jo ihan sataman edessä niin jouduimme odottelemaan sillä tässä satamassa oli vain yksi isojen laivojen paikka. Muutama laiva olikin jo jonossa.. Meillä meni porukalla hermot ja päätimme huikata jonkun kalastaja-veneen viemään meidät satamaan. Oli aika huvittavaa, että 4 länkkäriä ottaa private kyydin n. 50m matkalle.. Ei muuta kun rinkat lautasta pikku veneeseen ja rantaan. Rannalla aloimme pähkätä kyytiä, jolla pääsisimme lähemmäs Gilejä. Yhtäkkiä joku alkoikin huudella meitä ja selvisi, että ne 300.000 rupian lippumme sisälsivät tuon edellisen lauttakyydin lisäksi kyydin seuraavaan satamaan ja siitä vielä lauttaliput ihan Gileille asti!!!! Meitä alkoi jo ihan naurattaa.. Olimme olleet ihan varmoja, että meitä oli viilattu linssiin ja kunnolla. Olisivathan ne ukot siellä Badangbaissa voineet vähän vihjata mitä lippu pitää sisällään. Onneksi ei keretty hommata omaa yksityiskyytiä.. Huvittavaa oli myös, että emme hyötyneet nopeasta pääsystä rantaa oikeastaan yhtään, sillä jouduimme odottamaan ison aluksen rantautumista joka tapauksessa, sillä siellä oli porukkaa jotka olivat tulossa samaan kyytiin kuin me :)

Saimme shuttle-bussiimme vielä ihana paikallisen oppaan, joka kertoi bussimatkan ajan Lombokin saaresta. Lombokin pääelinkeino on maatalous 75% ja turismi vain 25%, kun taas Balilla prosentit on päinvastoin. Tuo näkyykin näillä saarilla ihan selvänä erona.. Pysähdyimme puolessa välissä bussimatkaa tsekkamaan joiltain tyypiltä alustavasti Gilejen hotellitilannetta. Meille sanottiin suorilta, että kaikki hotellit ovat FULLY BOOKED! Ei kuulemma mitään tsäänssiä saada budjetti majoitusta jostain bungalousta, mitä olimme ennakkoon ajatelleet. Ukolla oli selvästi oma lehmä ojassa ja hän mainosti tiettyjä hotelleja. Varmaan sai buukatuista öistä jotain provikkaa... No minä olin kuitenkin sitä mieltä, että menemme saarelle ja katsomme tilannetta siellä. Ihan varmasti saadaan katto pään päällemme, vaikka se ukko muuta väittikin. Sanoi, että voimme joutua nukkumaan biitsillä. No kanssamatkustajamme, hollantilainen pariskunta, oli häämatkalla ja alkoi jo ahdistua. Ymmärrän kyllä että kun he halusivat vähän tasokkaampaa majoitusta, niin olisi varmaan kiva olla varma yöpaikan saannista. Loppujen lopuksi hekin lähtivät jatkamaan matkaa kanssamme ilman hotellivarauksia.

Kun saavuimme satamaan oli jo tosi pimeää. Matkaoppaamme totesi satamassa, että olimme myöhästyneet laivasta, koska olimme pähkäilleet liian kauan hotellivarauksien kanssa.. MITÄ!! Kovan purnauksen jälkeen suostuimme kuitenkin maksamaan extraa, että saimme joiltain kalastajilta kyydin vielä sinä iltana Gileille... Pääsimme lopulta Gili Trawanganille. Aloimme kuumeisesti etsimään hotellia. Löysimme suht nopeasti hollantilaisille hyvä tasoisen, suht kalliin hotellin. Me ei siihen kuitenkaan haluttu jäädä, sillä se oli liian kallis omaan budjettiimme. Löysimme nopeasti kuitenkin hollantilaisten kanssa meillekin omaan budjettiimme sopivan bungaloun. Olikin vain pääasia saada joku majapaikka. Buukkasimme ekan paikan 2 yöksi ja käymme sitten päivän valossa myöhemmin etsimässä jonkun sopivamman rantabungaloun.. Vaikka olikin high season ja se yksi ukko oli väittänyt, että vapaita hotelihuoneita ei ole.. niin kyllä niitä ihmeen hyvin sitten paikan päällä kuitenkin löytyi :)

Suuntasimme hotellien etsinnän jälkeen ansaitulle illalliselle hollantilaisten kanssa. Oli ihanaa vain istua, syödä pitkästä aikaa ja jutella mukavia. Tämä päivä oli ollut suhteellisen rankka. Onneksi olimme saaneet jakaa sen näiden hollantilaisten kanssa. Oma etunsa oli että heillä oli vielä joku paikallinen kaveri, joka puhui indonesiaa ja aina pahan paikan tullen hänet hommattiin puhelimeen selvittelemään ongelmia..