Snorklausreissun aamu.

Aurinko porotti tosi kuumasti jo yhdeksän aikaan. Pelotti jo ennakkoon kuinka nahka saattaa kärytä kun pärskii siellä meressä menemään ja aurinkorasvat katoaa.. Meillä oli tosiaan omat snorklauskamat, joten ei tarttenut lainailla. Ville vuokrasi kuitenkin räpylät. Minä en viitsinyt, koska muistikuvissa oli joku kerta kun olin niillä yrittänyt edetä huono-onnisesti. Eka snorklauspaikkamme oli Trawanganin edustalla. Tämä paikka oli itseasiassa meille jo hyvin tuttu, sillä olimme edellisenä päivänä kahlanneet itsemme sille spotille korallien ja isojen kivien välistä kovissa aalloissa (muistona meillä oli korallien aiheuttamis ruhjeita jaloissa). Mutta kelpasi käydä kyllä uudestaankin, sillä näkymät tuolla kohdalla veden alla oli U-P-E-A-T! Tällä kertaa haravoimme aika ison alueen merivirran vieminä. Jossain vaiheessa havahduin tosi kaukana laivasta, ihan väsyneenä, että voisi kohta puoliin lähteä paattia kohdenkin. On oikeasti tosi voimia vievää yrittää pärskytellä menemään vastavirtaan. Jossain vaiheessa en ollut enää edes varma mikä useista paateista oli oikea.. Hengystyneenä pääsin jossain vaiheessa kipuamaan paattiin ja matka jatkui.

Seuraavana oli vuorossa Gili Menon edustalla oleva kilpikonna spotti. Ihanaa! Näimme lasipohjaveneemme pohjan alta ajelehtelevan ISON kilpikonnan. Meidät kannustettiin nopeasti veteen ja sitten alkoikin se tämän reissun (minun mielestä) kamalin ja rankin osuus. Oppaamme kehotti kaikkia pysymään ryhmässä (ryhmiä oli paljon, joten tuo oli vaikeaa). Tämä oli tärkeää, sillä tuolla kohden merivirrat oli ihan älyttömän vahvoja ja sai ponnistella kamalasti. Minä onnistuin hyppäämään laivasta mereen jotenkin huonosti ja maskini löystyi ihan älyttömästi.. Maski hörppi koko ajan vettä ja minulla oli tosi vaikeuksia pysyä ryhmässä, koska vauhti oli niin kova. Siinä vauhdissa hengästyin kamalasti, mikä pahensi tilannetta. Maskin ollessa löysällä hengästyneenä hengitettäessä ilmaa pystyy ottaamaan maskin reunoiltakin. Yritä siinä nyt sitten snorklata ja pongata kilpikonnia. Jossain vaiheessa sain kuin sainkin kiristettyä maskini siinä aallokossa. Sen jälkeen kaikki sujuikin huomattavasti helpommin ja saatoin jo vähän snorklaillakin. Kilpikonnia en kuitenkaan onnistunut itse vedessä näkemään. Tuo paikka oli kyllä vähän pettymys juuri kovien aaltojen ja ihmismäärän vuoksi. Minulle tuli koko ajan päähän jonkun räpylää.

Seuraava paikkamme oli Gili Airin edustalla oleva simpukkakohta. Täällä oli ihanaa snorklailla. Vettä oli aika matalalla ja sai sinällään varoa koko ajan koralleja. Joku ruhjoikin jalkansa aika pahasti koralleihin. Tässä spotissa oli kohta jossa oli suojeltuna 3 jättisimpukkaa. Ne oli ikään kuin aidattu metallikehikolla, jotta ne pysyisivät paremmin suojassa veneiltä tms. Täällä kalat tuntuivat liikkuvan vielä isommissa parveissa kuin Trawanganilla. Oppaamme antoi jotain pientä syötävää kaloille ja ihan hullut kalamassat alkoivat pyöriä ympärillämme. Hauskaa.

Lopuksi menimme Gili Airille syömään erääseen rantaravintolaan, jossa oli ehkä hieman suolaiset hinnat saarien hintatasoo nähden. Sen jälkeen paatilla suorinta reittiä takaisin Gili Trawanganille. Laahustimme muutaman kilometrin matkan bungaloullemme ja se matka tuntui ikuisuudelta. Snorklaus on loppujen lopuksi aika rankkaa hommaa. Sitä ei edes siinä snorklatessa huomaa, kun on koko ajan niin tohkeissaan :) Loppu ilta menikin elpyessä. Käytiiin syömässä hyvin ja sitten unille.