Kaipuu kaukomaille..

Mulla on kamala kaipuu kaukomaille. Ihan kamala!

Mitäs tällaisessa tilanteessa ihmisraukan pitäisi tehdä...? kertokaa!
Mietittiin Villen kanssa (matkapassin inoittamina), että seuraava kohde voisi olla Karibialla sijaitsevat Turks ja Caicossaaret.. Kuulostaa ihanalta. Tuo saariryhmä on suht pieni ja sieltä löytyy oma asumaton ranta jos toinenkin.

Tosin alkoi vähän mietityttämään, kun siellä on kuulemma tän vuoden syyskussa riehneet hirmumyrskyt aika tuhoisin seurauksin.. No mut voisihan tuon nähdä positiivisenakin puolena..

Kertokaa jos keksitte ihania, eksoottisia ja mahdollisimman kaukana olevia kohteita.

P.S. Niitten pitää olla rannalla! :)

Noniin, jos joku on saanut tässä lukemisen ohessa matkakärpäsen/moskiiton pureman, niin voisin tähän koota jotain oleellista matkaamme liittyen.

Eli buukkasin lennot n. 5 kk aikaisemmin Kilroyn kautta. Pläräsin noin pari viikkoa eri matkafirmojen kautta lentojen hintoja. HInnat vaihteli päivittäin. Kalleimmat lennot olisi lähtenyt jollain 3000€ per nenä. Bongasin sitten lopulta nuo meidän lennot, jotka oli tosi edulliset! Eli 806€ per nenä. Oikeasti, tuo on tosi pieni hinta kun lent toiselle puolelle maapalloa. Toisaalta jos alkaa etsimään negatiivisia puolia niin tuo usealla välilaskulla varustettu lentely on hyvin hyvin huonoa ja kuormittavaa luonnon kannalta.. No jokatapauksessa minä pitkän pennin vartijana lunastin paikkamme tuolle lentoyhdistelmälle samantien. Tosin lennot olivat vain Jakartaan asti. Olin kuitenkin laskeskellut, että lennämme edelleen halvemmalla kun lennämme Jakartaan ja sieltä paikallisilla Aasian sisäisillä lennoilla Balille kuin että olisimme lentäneet suoraan Balille. No lennot Jakartasta Balille ja takaisin köyhdyttivät vielä meitä n. 85€ per nenä. Eli karkeasti ottaen voitaisii laskea, että lennot tulivat maksamaan n. 900€ nenukka.

Majoitukset olin ajatellut, että buukkaamme vasta paikan päältä. Halvimmat bungalout ja home staythän ei näy edes netissä.. Ekoiksi öiksi koin kuitenkin fiksuksi napata majoitukset valmiiksi että päästään lepäämään rankkojen lentojen jäljiltä ja saadaan aloittaa loma mahdollisimman helpolla. Jakartan keskustasta majoitus lähti hintaan 15€ huone (sis. ilmastoinnin ja aamupalan), Balilta Kutalta aamupalalla, ilmastoinnilla ja uima-altaalla varustettu majoitus maksoi 14€ per yö per huone. Nuo majoitukset olikin sitten kalleimmat mitä me tämän matkan aikana jouduimme maksamaan. Gileillä maksoimme yöstä 8€ .. eli 4€ per nenä. Huomattavaa on, että Indonesiassa oli high season menossa, ja vieläpä high seasonin peak. Eli hinnat oli jopa tuplat normaaliin verrattuna. Silti olen sitä mieltä, että yövyimme ihan kohtuu hintaan.

Matkabudjettimme oli yhteensä 1000€ 3vkolle. Sisältäen majoitukset ja liikkumiset Balilla ja saarien välillä. 500€ per nenä 3vko ei ole paha hinta, ja halvemmallakin tottakai olisi selvinnyt, jos ei oltaisi reissattu niin paljo ja syöty 3 kertaa päivässä ulkona aamupalan lisäksi.. :)

Erityisesti suosittelen Gili-saaria. Mutta menkää hyvät ihmiset äkkiä. Siellä nousi sellaista tahtia luksus villoja, että hintataso nousee varmaan aika nopeasti, sillä saarethan on pieniä ja niihin mahtuu vain tietty määrä jengiä.. Kutalla kannattaa käydä, mutta en suosittele hengailua siellä kauaa, ei todellakaan koko lomaa. Lombokissa löytää vielä sitä todellista indonesialaista menoa, kun taas Balilla löytyy turisteille mitä nyt vaan keksii toivoa.

Pitää varmaan alkaa suunnittelemaan seuraava reissua tässä, sillä minua taisi puraista taas kerran oikein kunnolla matkamoskiitto :) Aasia on mukava paikka! Sieltä löytyy vielä niin edullisia paikkoja ja elämän meno on niin erilaista kuin täällä Euroopassa. Suosittelen lämpimästi kaikille, ketkä eivät pelkää nähdä maailman menoa ja haluavat kokea muutakin kuin vain sitä turistimenoa suljetulla hotellialueella.

Lombok

Päiväreissu Lombokin saarelle

Olimme tilanneet aamiaisen kello 7:00, jotta kerkeisimme 8:00 Lombokiin lähtevään public boatiin. Ari oli sanonut meille, että tunnistamme boatin siitä, että se on täynnä paikallisia :) No löysimmehän me sen ja hurautimme Lombokiin. Ari olikin satamassa vastassa aivan kuin oli sovittu. Bangsalin satamassa on kuulemma tosi paljon huijaajia, jotka yrittävät koijata turistia minkä ehtivät. No meidänkin kimppuun yritti hyökätä yksi jos toinenkin jannu. Ari nappasi meidän ja painelimme hevoskyydille. Muut paikalliset tuntuivat ärsyyntyneen Ariin koska hän "nappasi" meidät ja potkivat hiekkaa hänen päälleen. Kivaa porukkaa täällä. Ilmeisesti satamaan ei saa tulla autolla, sillä meimme hevoskyydillä n. vajaan kilometrin reissun ja hyppäsimme meitä odottavaan bemoon.

Ari jutteli meille mukavia bemossa. Hän kävi ostamassa markkinoilta meille myös omenoita matkaevääksi :) Ari kysyi saako polttaa autossa. Nauraen hän totesi, että tupakka on indonesialaismiehen paras ystävä. Aika monta röökiä siinä matkan aikana Arilta paloikin. Samaan hengenvetoon Ari totesi, että ei tupakanpoltossa mitään vaarallista ole - heillä kuulemma on varma lääke, joka puhdistaa keuhkot, parantaa krapulan ja auttaa kaikkee muuhun paitsi sienihulluuteen. No, mikä tämä lääke sitten on? KOOKOSMAITO! Siitä vaan kaikki tropiikkiin ja kiipeilemään hengenpelastavia kookospähkinöitä. Vähän nauratti, mutta ARi väitti asian olevan totisinta totta. No ei kai siinä sitten mitään, näinhän asian on oltava...

Saavuimme sademetsän reunalle. Ari sanoi, että joudumme kävelemään jonkun matkaa, sillä vesiputoukset sijaitsevat metsässä. Jouduimme maksamaan portilla jonkun sisäänpääsy maksun ja ottamaan oppaan matkaamme. Mietin hieman ärtyneenä mihin tässä vielä uutta opasta tarvitaan, kun jo yhdestä ollaan muutenkin maksettu. Mutta mieleni muuttui kun tarvoimme sademetsässä. Menimme uskomattomia pikku polkuja ja kahlasimme lahkeet märkinä tosi voimakasvirtaisissa joissa. Sademetsässä oli älyttömän kostea ilma, jokien vedet olivat peräisin vesiputouksista ja niissä virtasi viileä ja makea vesi. Kuului vaikka minkälaisten lintujen ääniä. törmäsimme kävellessä johonkin pieneen gomodoonkin. Yritin kysellä oppaaltamme,onko metsissä jotain myrkyllisiä eläimiä tms. Kyllä on, oli vaan vastaus. Ensimmäinen vesiputous oli pienempi ja Ari, sekä oppaamme Pudin (meille ihan tuttavallisesti Putin) yrittivät innostaa meitä vesiputouksen alle "hierovaan suihkuun". Siellä näkyikin muutama paikallinen jamppa olevan vaatteet päällä. No emme kuitenkaan menneet, vaikka Ari yritti kuinka vakuuttaa vesiputousten nuorentavasta vaikutuksesta. Siirryimme seuraavalle putoukselle. Matkaa oli jonkun verran sisältäen korkeita kapieta portaita, isoja voimakasvirtaisia jokia, paljon kaatuneita puita yms. Lopulta pääsimme isommalla vesiputoukselle. Putous oli reilut 600m korkea ja vesi iskeytyi maahan tosi kovalla voimakkaana. Nyt mekin menimme uimaan. Mitä lähemmäs vesiputousta tulimme sitä vaikeampaa oli hengittää. Vesi pärski niin kovalla voimalla maahan, että jostain syystä sen voimasta oli mahdotonta hengittää vesiputoukseen päin. Vesi oli todella viileää ja ihanan makeaa. Olimme nähneet Gileillä ainoastaan merivettä (jopa ravintoloiden astiat pestään merivedellä), niin oli aivan ihanaa puhdistautua makeassa vedessä. Paluureissulla vesiputouksilta kävelimme Arin kanssa pitkin metsän reunaa ja Ari näytti meille, mitä upeampia kasveja, mitä sademetsä piti sisällään.

Ennen apinametsään menoa pistäydyimme lounaalla matkalla olevassa ravintolassa. On oikeasti tosi jännä nähdä, miten erilainen paikka Lombok on verrattuna esim. Baliin. Täällä on tosi autenttisia paikkoja ja lapset tuijottavat meitä kuin olisimme jotain outoja lintuja. Kaikki vilkuttavat meille ja olemme todellakin ilmestys. Köröttelimme kohti korkeita vuoria. Luulimme olevamme menossa johonkin konkreettiseen apinapuistoon. Yht äkkiä tien vierellä alkoi näkyä apinoita, vapaina! Sitten meille selvisi, että olimme saapuneet korkeille vuorille, jossa asuu ihan luonnonvaraisina villi apinoita. Pelkäsin koko ajan, että apinat jäävät vilkkaan liikenteen jalkoihin. Pysähdyimme tien varrelle ja Ari otti esiin omenoita, joita oli jäänyt syömättä. Apinat ympäröivät meidät. Nitä oli ihan kamalasti!!!!! Aluksi oltiin vähän epäilevänä, mutta ne osoittautui oikein ihaniksi. Ne eivät uskaltautuneet tekemään kauhean lähikontaktia, mutta kyllä ne ihan kädestä ottivat omananpalansa ja nassuttivat ne vieressä :) Voi miten suloisia olentoja! Oltaisiin voitu viettää vaikka kuinka kauan aikaa niiden kanssa.

Sitten vain suunta kohti satamaa. Reissu alkoi olemaan finaalissa ja oli aika palata Gili-saarille. Ari pyysi meidät kuitenkin vielä kotiinsa käymään iltakahville. Saavuimme Arin matalaan majaan. Ari oli jo ennakkoon keronut meille, että he elävät vaatimattomasti eikä heillä ole huonekaluja tms. Istuimme ulkona bambumajassa koko suvun ympäröimänä kahville. Arin talossa eli monta sukupolvea ja Arin perhe sisältäen vaimon ja 2 lasta. Lapset olivat kovin utealiaita ja tuijottivat meitä koko ajan. Saimme hyvää, vahvaa paikallista kahvia ja juttelimme Arin kanssa. Kukaan muu talon asukkaista ei osannut puhua englantia. Olisi ollut ihanaa, jos olisimme voineet kommunikoida myös heidän kanssaan. Olimme aika ilmestys paikallisten lähiössä, sillä myös naapurit tulivat tuijottamaan meitä tielle :) mutta, uskon tuon piipahduksen Arin kotona olevan yksi rikkaimmista kokemuksista matkallamme. Näimme ainakin oikeasti, miten paikalliset elävät. Hyvin vaatimattomasti. Osaa arvostaa omaa elintasoa kotona.

Lombok-päivä oli meidän viimeinen päivä Gileillä majaillessa. Seuraavana aamuna olisi aikainen herätys, ja koko päivän kestävä reissaaminen takaisin Balille. Huh, muistan kuinka rankka oli matka Gileille ja nyt vielä sama juttu takaisin. Nopeammin ja helpommin Balille olisi päässyt fast boatilla, tosin se olisi maksanut monen kertaisesti tähän meidän matkavalintaan verrattuna. Ja toisaalta onhan tässäkin elämystä reissata paikallisten rahtialuksella :)

Arkea saarilla

Olimme alunperin buukanneet Sunset bungaloumme 4 yöksi... mutta meillä oli niin mukavaa Gileillä, että kävimme kysymässä isänniltämme olisiko mahdollista pidentää majailuamme heidän hoivissaan vielä muutamalla yöllä :) Kuulemma saamme olla vaikka vuoden, jos haluamme! Sehän olisi ihanaa.

Viidentenä päivänä Trawanganilla päätimme käydä tutustumassa vähän saaren yöelämään. Saaren bilepolitiikkana oli, että isot bileet olivat vuoroilloin eri rantabaareissa. Tämähän on ihan luonnollista, sillä saarella oli vain rajattu määrä bilettäjiä. Tosin Trawangan on tunnettu bilesaari :)

Alkuillasta kävimme syömässä Rudy`sissa. Rudy`sin ruoka on maistuvaa, ja paikassa houkuttaa kerta toisensa jälkeen se, että loppulaskusta jää aina jotain pois! Mietimme jo, voiko tätä oikeasti tapahtua vahingossa joka kerta vai onko tämä joku kikka saada asiakkaat käymään uudestaan ja uudestaan :) Tämän illan bileet olivat irkkubaari Tir Na Nogissa. Kaikki alkoholidrinkit ovat täällä naurettavan halpoja, etenkn jos ne tehdään paikallisiin viinoihin. Otimme alkuun jotkut ihan perusdrinkit, minun drinkki oli tehty paikalliseen riisiviinaan, arakiin. Ihan yllättävän hyvää. Drinkkeihin tosin tuli 8 cl viinaa ja ne maksoivat 0,70€.. Eli aika tujua tavaraa ja sen kyllä maistoi. Drinkkejä tarjoiltiin mieluiten kannuissa. Paikka oli jo kympin aikaan ihan tupaten täynnä pääasiassa brittejä. Musiikki pauhasi kovalla ja kohta porukka alkoikin jo jammailla. Ihan mukava ilta.

Mainitsinkin, että Gileillä paikalliset vetävät Magic Mushroomeja ja yrittävät tyrkyttää niitä tursiteillekin ihan missä muodossa vaan. Jopa ruokapaikoissa kysytään, haluatko ruokaasi näitä sieniä. Epäilemättä monet turistit kokeilevat tätä paikallista erikoisuutta. Nuo sienet ovat ilmeisesti kuitenkin ihan laillisia. Niiden mainontaa ei millään tapaa yritetty peittää, vaan baarien edessä oli isoja banderolleja sienistä muistuttamassa.

Bileillan jälkeisenä päivänä mentiin vaan rannalle makaamaan. Ei jaksanut ottaa snorklauskamoja mukaan. Aina kun snorklauskamat oli matkassa, oli jätettävä kaikki arvokas hotellille ettei kamoja vaan rannalla pöllittäisi.. nyt otettiin rahatkin matkaan, jotta voitaisiin vilvoittaa itseämme rantakahviloissa. Ville sai jonkun paikallisen kauppiaan riesakseen rannalla. tyyppi yritti kaupitella eka jotain koruja ja kertoi siinä sitten ohi mennen Villelle elämän tarinansa. Loppujen lopuksi tyyppi oli saanut Villen innostumaan Lombokin kiertoreissusta. Ville yritti saada minua neuvottelemaan reissun hinnoista. Yleisesti ottaen meillä hommat menee niin, että minä hoidan neuvottelut raha-asioista. Ville ei jostain syystä osaa tinkiä, ja jos hän hoitaisi raha-asioitamme matkoilla maksaisimme kaikesta varmaan vähitäänkin tuplahintaa. Olin vähän epäilevällä kannalla tämän kauppiaan Arin reissusta. Ville oli kuitenkin niin innoissaan reissusta, että jouduin neuvottelupuuhiin. Reissu sisältäisi kierroksen parilla vesiputouksella ja apinametsässä. En ollut tyytyväinen loppuhintaan, jonkalopulta matkasta suostuimme maksamaan. Tingin hinnan 350.000 rupiasta 250.000 rupiaan per nuppi. Mutta toisaalta saammeha kokonaiseksi päiväksi kuskin, auton ja oppaan käyttöömme. Ei kai tuo niin paha hinta ole. Sovimme näkevämme Arin seuraavana aamuna Lombokin Bangsalin satamassa, jonne hurauttaisimme aamun ekalla public boatilla.

Snorklausreissun aamu.

Aurinko porotti tosi kuumasti jo yhdeksän aikaan. Pelotti jo ennakkoon kuinka nahka saattaa kärytä kun pärskii siellä meressä menemään ja aurinkorasvat katoaa.. Meillä oli tosiaan omat snorklauskamat, joten ei tarttenut lainailla. Ville vuokrasi kuitenkin räpylät. Minä en viitsinyt, koska muistikuvissa oli joku kerta kun olin niillä yrittänyt edetä huono-onnisesti. Eka snorklauspaikkamme oli Trawanganin edustalla. Tämä paikka oli itseasiassa meille jo hyvin tuttu, sillä olimme edellisenä päivänä kahlanneet itsemme sille spotille korallien ja isojen kivien välistä kovissa aalloissa (muistona meillä oli korallien aiheuttamis ruhjeita jaloissa). Mutta kelpasi käydä kyllä uudestaankin, sillä näkymät tuolla kohdalla veden alla oli U-P-E-A-T! Tällä kertaa haravoimme aika ison alueen merivirran vieminä. Jossain vaiheessa havahduin tosi kaukana laivasta, ihan väsyneenä, että voisi kohta puoliin lähteä paattia kohdenkin. On oikeasti tosi voimia vievää yrittää pärskytellä menemään vastavirtaan. Jossain vaiheessa en ollut enää edes varma mikä useista paateista oli oikea.. Hengystyneenä pääsin jossain vaiheessa kipuamaan paattiin ja matka jatkui.

Seuraavana oli vuorossa Gili Menon edustalla oleva kilpikonna spotti. Ihanaa! Näimme lasipohjaveneemme pohjan alta ajelehtelevan ISON kilpikonnan. Meidät kannustettiin nopeasti veteen ja sitten alkoikin se tämän reissun (minun mielestä) kamalin ja rankin osuus. Oppaamme kehotti kaikkia pysymään ryhmässä (ryhmiä oli paljon, joten tuo oli vaikeaa). Tämä oli tärkeää, sillä tuolla kohden merivirrat oli ihan älyttömän vahvoja ja sai ponnistella kamalasti. Minä onnistuin hyppäämään laivasta mereen jotenkin huonosti ja maskini löystyi ihan älyttömästi.. Maski hörppi koko ajan vettä ja minulla oli tosi vaikeuksia pysyä ryhmässä, koska vauhti oli niin kova. Siinä vauhdissa hengästyin kamalasti, mikä pahensi tilannetta. Maskin ollessa löysällä hengästyneenä hengitettäessä ilmaa pystyy ottaamaan maskin reunoiltakin. Yritä siinä nyt sitten snorklata ja pongata kilpikonnia. Jossain vaiheessa sain kuin sainkin kiristettyä maskini siinä aallokossa. Sen jälkeen kaikki sujuikin huomattavasti helpommin ja saatoin jo vähän snorklaillakin. Kilpikonnia en kuitenkaan onnistunut itse vedessä näkemään. Tuo paikka oli kyllä vähän pettymys juuri kovien aaltojen ja ihmismäärän vuoksi. Minulle tuli koko ajan päähän jonkun räpylää.

Seuraava paikkamme oli Gili Airin edustalla oleva simpukkakohta. Täällä oli ihanaa snorklailla. Vettä oli aika matalalla ja sai sinällään varoa koko ajan koralleja. Joku ruhjoikin jalkansa aika pahasti koralleihin. Tässä spotissa oli kohta jossa oli suojeltuna 3 jättisimpukkaa. Ne oli ikään kuin aidattu metallikehikolla, jotta ne pysyisivät paremmin suojassa veneiltä tms. Täällä kalat tuntuivat liikkuvan vielä isommissa parveissa kuin Trawanganilla. Oppaamme antoi jotain pientä syötävää kaloille ja ihan hullut kalamassat alkoivat pyöriä ympärillämme. Hauskaa.

Lopuksi menimme Gili Airille syömään erääseen rantaravintolaan, jossa oli ehkä hieman suolaiset hinnat saarien hintatasoo nähden. Sen jälkeen paatilla suorinta reittiä takaisin Gili Trawanganille. Laahustimme muutaman kilometrin matkan bungaloullemme ja se matka tuntui ikuisuudelta. Snorklaus on loppujen lopuksi aika rankkaa hommaa. Sitä ei edes siinä snorklatessa huomaa, kun on koko ajan niin tohkeissaan :) Loppu ilta menikin elpyessä. Käytiiin syömässä hyvin ja sitten unille.

Muistelua : Gileillä

Ekana aamu Gileillä. Heräsin hieman tokkuraisena huonosti nukutun yön jälkeen. Yöllä olimme tajunneet, kuinka älyttöän huono äänieristys valkkaamassamme yöpaikassa oli! Suurin piirtein kaikki äänet naapurista, piereskely ja haukottelu mukaan lukien kuuluivat meille..

Menimme terassillemme pällistelemään ja majapaikkamme isäntä Adi tuli kyselemään haluaisimmeko aamiaista. Nautimme aamiaisen terassilla rauhassa ja päätimme lähteä tutustumaan saareen paremmin. Kello oli vasta 8:00 aamulla, mutta aurinko porotti jo kuumasti ja pilvettömältä taivaalta.. Kävelimme pääkatu pitkin, josta jatkoimme pientä polkua pitkin saaren toiselle puolelle päin. Bongasimme hetken kävelyn jälkeen Sunset Bungalout. Eli juuri sen majapaikan jota olimme alunperin sunnitelleenkin.. Kävimme kyselemässä mahdollisista vapaista huoneista seuraavasta päivästä alkaen. Ja löytyihän sellainen. Nyt alkoi oikeasti ärsyttämään eilinen jamppa, joka oli kieven kovaan väittänyt, että Gileillä ei ole vapaita huoneita, ei sitten missään paikassa.

Hyvillä mielen jatkoimme saaren rantaviivan kartoitusta.. Huh, alkoi melkein jo heikottaa auringon paahteessa vaikka ei olutkaan kävelty varman kuin puolisen tuntia. Onneksi olimme ottaneet aurinkorasvaa ja vettä reippaasti mukaan erään paikallisen suosituksesta. Rantaviivan tuntumassa vipatti menemään jos minkälaista rapua ja rantavedessä uiskenteli meritähtiä ja muita outoja eläviä. Ei tälläisiin Suomessa törmää :) Ville keräili innoissaan mitä hienompia simpukoita ja korallien paloja, mitä meri oli rannalle kuljettanut.

Löysimme saare pohjoispäästä tosi hyvät puitteet snorklaukseen. Suunnittelimme palaavamme sinne iltapäivästä tutkimaan paikallista vedenalaista elämää. Jäimme rantakahvilaan virkistämään itseämme, sillä jano oli jo yllättänyt. Iso kyltti houkutteli meidät tilaamaan ison kannun jääkylmää sangriaa. Nauratti, kun kello oli paikallista aikaa vasta 9:30 ja puhumattakaan Suomen ajasta, joka taisi olla 4:30 ja nämä olivat "aamumyssyillä" rantabungaloussa :) Mutta sangrialla oli oikein hyvä aloittaa ihana Gili-lomamme.

Kävimme saaren kierron jälkeen lepäilemässä hetken hotellillamme. Oli oikeasti ihan puuduttavan kuuma, varmaan varjossakin lähempänä +40 astetta, eikä edellenkään pilven haituvaakaan. Jätimme kaikki arvokkaat kamat hotelliin ja lähdimme snorklailemaan. Balilta ostamamme snorklausvälineet osoittautuivat oikein kunnon kamoiksi. Ja yhteen ääneen totesimme, että ne olivat todella hyvä ostos. Vedenalainen elämä ainakin Trawanganin rannoilla oli sanoin kuvaamattoman kaunista! Upeaa korallia ja toinen toistaan erikoisemman värisiä kaloja uiskenteli ympäriinsä meidän vierellä. Oli helppo vaan heittäytyä aaltojen vietäväksi ja leijailla veden pinnan alapuolella ja tutkiskella menoa. Joitain kaloja jopa ihan pelkäsi. Snorklasimme itsemme uuvuksiin ja nukahdimme urakan jälkeen rannalla. Heräsimme hetken kuluttua ihan tokkuraisina, suolaisina ja janoisina. Raahauduimme hotellille ja nukahdimme n. tunniksi.

Juttelimme naapureidemme, englantilaisen pariskunnan kanssa hetken ennen ruokailemaan lähtöä. Täällä tuntuu, että länsimaalaiset ovat ihan yhtä perhettä. Sama mistä länsimaasta oletkaan.. Mutta emme edelleenkään olleet nähneet yhtään suomalaista, eikä niitä oikeastaan kaivattukaan. Muilta turisteilta saa kyllä hyviä vinkkejä siitä, mitä kannattaa lomalla tehdä.

Seuraavana aamuna hyvästelimme hotellimme isännän Adin ja nappasimme hevoskyydin (ainut mahdollinen kyytitapa näillä saarilla) Sunset bungalouille. Meidät otettiin avosylin vastaan. Kävimme heittämässä tavarat bungaloomme ja lähdimme talsimaan rantaviivaa pitkin kohti snorklauspaikkaa. Snorklatessa törmäsimme edellisen majapaikkamme brittiläiin naapureihin. He olivat nähneet useana päivänä snorklatessaan kilpikonnia. Trawanganilla kasvatetaan pieniä konnia ja niiden ollessa tarpeeksi vahvoja ne päästetään mereen omilleen.

Päivä vierähti snorklatessa ja kun saavuimme bungaloullemme tajusimme villen kännykän olevan kateissa. Ensiksi luulimme piilottaneemme sen jonnekin rinkan uumeniin snorklausreissun ajaksi. Hetken kuluttua tajusimme kuitenkin kännykän oikeasti olevan kadonnut. Kävimme kyselemässä Adilta edellisestä majapaikasta olisiko kännyä näkynyt siellä. Ei ollut, eikä hevoskuskikaan ollut nähnyt kännyä hevosvaunussaa. Päättelimme, että kännykkä oli luultavasti tipahtanut Villen taskusta pomppuilevan hevoskyydin aikana. Ei muuta kun kuolettamaan sim -kortti. Onneksi minun puhelin oli vielä tallella.

Menimme illan suussa katsomaan auringonlaskua noin 50m. päässä bungaloultamme sijaitsevaan Sunset baariin. Hyvän musiikin ja kylmän bintangin kera oli oikein mukava todistaa kaunista auringonlaskua. Tosin tämä kaikki olisi näkynyt myös omalta terassiltamme, mutta siitä voidaan sitä ihailla sitten muina iltoina.

Olimme hommanneet aiemmin päivällä 2 taskukokoista taskulamppua. Ne ovat todella tarpeen täällä, sillä sähkökatkot ovat enemmän kuin yleisiä ja varsinkin kun asuimme sunset bungalouilla. Muutaman kilometrin kävelymatka keskustaan pientä kapeaa rantapolkua pitkin pimeässä kaipaa pientä valaistusta. Oli muuten aika vaikuttavan näköistä, kun kävelimme iltaisin keskustaan ja takaisin kirkkaan tähtitaivaan alla :)
Eka yö Sunset bungaloussa oli aika kokemus. Bambumajamme seinissä oli aika isojakin reikiä, joista mahtuisi varmaan örkki jos toinenkin tulemaan majaamme. Vaikka meillä olikin isoa ja suht vankkatekoinen moskiittoverkko sängyn ympärillä, en luottanut sen suojaavan meitä näiltä tropiikin petohyönteisiltä. Eka yö pitikin sisällään melkeinpä hysteeristä huutelua ja taskulampulla sohimista vähintään tunnin välein kun kuulimme jotain ääniä.. Lopulta yömme kruunasi huonetoverimme paksu-Gekon huuto. Se oli korvia raastava. En voi tajuta kuinka paljon ääntä yhdestä pötköstä voikaan lähteä. Nämä gekot täällä Gileillä ovat todella isoja!! Hävetti ihan ekan yön jälkeen se meidän pitämä meteli.. Naapurit pitivät meitä varmaan hulluina.

Kolmas päivä Gileillä meni aika samaan kaavaan kuin 2 ekaakin. Snorklatessa ja rannalla seikkaillessa. Päätimme varata seuraavaksi päiväksi vielä kunnon snorklausreissun, jossa kierrettäisiin lasipohjaveneellä kaikki 3 Gili-saarta.

muistelua

Heips!

Olen kotiutunut ja ajattelin että nyt jos koska olisi korkea aika raapustaa tänne jutun tynkää reissustamme gileillä.. (jututhan jäi vähän vähiin siellä paikan päällä netin käytön hinnakkuuden ja hitauden vuoksi).

Tosiaan lähdimme Sanurista Badangbaihin aamuvarhaisella. Olimme sopineet edellisenä iltana erään bemo-kuskin kanssa, että hän hakisi meidät aamulla hotelliltamme. Pääsimme lähtemään sovitlla aikataululla ja saavuimme Badangbain satamaan n. klo 11:00. Heti kun hyppäsimme bemosta meidät tultiin ohjeemaan "toimistoon" jossa minulle näytettiin hinnastoa laivareissusta Gileille. Yritin neuvotella hinnasta, mutta kuulemma ei ollut mahdollista sillä ne olivat listahintoja. Vähän huono maku jäi, koska liput oli aika kalliit ( 300.000 rupiaa per nenä eli n. 25e). No maksoin ja sitten meitä jo hoputettiin muutaman kymmenen metrin päässä olevaan paattiin. Laiva kuulemma lähtee ihan heti! No seurasimme paikallisia, jotka olivat napanneet kantamuksemme ja johdattivat meidän laivaan. Laivassa selvisi, että nämä miehet haluavat laukkujen kannosta 100.000 rupiaa!!!!!! MITÄ!!! Minä nostin aika kahakan tuosta. Ei todellakaan! Siinä sitten huudettiin puoleen jos toiseen ja lopulta suostuimme maksamaan 50.000 rupiaa, että pääsisimme tilanteesta. Oikeasti, siinä vaiheessa oli tosi kurja ja huijattu olo!

Laiva pääsi lähtemään sitten n. 20 min päästä. Ei siinä siis oikeasti edes ollut niin kiire. Kaupustelijat kerkesivät hyvin kiertämään laivaa ennen sen lähtöä. Laivamatka itsessään oli aika rankka. Alus oli paikallinen rahtialus, jossa pääasiassa oli paikallisia ja erilaisia moottoriajoneuvoja. Matka kesti 5h. Kun laiva lähestyi ekaa satamaa, aloimme miettiä mikähän satama mahtoi olla kyseessä. Olimme ymmärtäneet että laiva menee useampiin satamiin. Kysyimme paikalliselta, oliko vielä kuinka pitkä matka Gileille. Yllätykseksemme hän kertoi meille, että nyt olemme Lombokissa, eikä tämä alus edes mene Gileille!! Olimme kuulemma tulleet itseasiassa kauemmas Gileistä kun mitä olimme olleet Badangbaissa. Voitte arvata kuinka naaman väri alkoi muuttua, kun kuulimme tämän infon! Päivittelimme asiaa erään hollantilaisen pariskunnan kanssa. He olivat myös ostaneet samasta pisteestä liput Gileille. Ville kävi kartuttamassa tilannetta myös muilta länkkäreiltä, joita laivassa näkyi. Kaikilla sama tilanne. Näytti siltä että meitä oli nyt vedätetty ja ihan kunnolla.. Paikallisen mukaan meillä kestäisi n.2,5h ajaa Lombokin läpi jotta pääsisimme satamaan josta voisimme lähteä Gileille. Tuo lautta matka kestäisi n.45min. Alkoi jo huolestuttaa, sillä kello oli jo 17:00 ja pimeä tulisi pian. Uskoimme, että ei me tänään mihinkään Gileille päästäisi.

Liittouduimme hollantilaisen pariskunnan kanssa ja mietimme mikä olisi hyvä plan päästäksemme Gileille. Vielä yksi ongelma tuli eteen. Olimme tehneet tuskaisen 5h laivareissun tänne Lombokille ja sitten saimme vielä kuulla paikalliselta jantterilta että saattaisi kestää n.2 h ennen kuin pääsemme satamaan. Vaikka lautta oli jo ihan sataman edessä niin jouduimme odottelemaan sillä tässä satamassa oli vain yksi isojen laivojen paikka. Muutama laiva olikin jo jonossa.. Meillä meni porukalla hermot ja päätimme huikata jonkun kalastaja-veneen viemään meidät satamaan. Oli aika huvittavaa, että 4 länkkäriä ottaa private kyydin n. 50m matkalle.. Ei muuta kun rinkat lautasta pikku veneeseen ja rantaan. Rannalla aloimme pähkätä kyytiä, jolla pääsisimme lähemmäs Gilejä. Yhtäkkiä joku alkoikin huudella meitä ja selvisi, että ne 300.000 rupian lippumme sisälsivät tuon edellisen lauttakyydin lisäksi kyydin seuraavaan satamaan ja siitä vielä lauttaliput ihan Gileille asti!!!! Meitä alkoi jo ihan naurattaa.. Olimme olleet ihan varmoja, että meitä oli viilattu linssiin ja kunnolla. Olisivathan ne ukot siellä Badangbaissa voineet vähän vihjata mitä lippu pitää sisällään. Onneksi ei keretty hommata omaa yksityiskyytiä.. Huvittavaa oli myös, että emme hyötyneet nopeasta pääsystä rantaa oikeastaan yhtään, sillä jouduimme odottamaan ison aluksen rantautumista joka tapauksessa, sillä siellä oli porukkaa jotka olivat tulossa samaan kyytiin kuin me :)

Saimme shuttle-bussiimme vielä ihana paikallisen oppaan, joka kertoi bussimatkan ajan Lombokin saaresta. Lombokin pääelinkeino on maatalous 75% ja turismi vain 25%, kun taas Balilla prosentit on päinvastoin. Tuo näkyykin näillä saarilla ihan selvänä erona.. Pysähdyimme puolessa välissä bussimatkaa tsekkamaan joiltain tyypiltä alustavasti Gilejen hotellitilannetta. Meille sanottiin suorilta, että kaikki hotellit ovat FULLY BOOKED! Ei kuulemma mitään tsäänssiä saada budjetti majoitusta jostain bungalousta, mitä olimme ennakkoon ajatelleet. Ukolla oli selvästi oma lehmä ojassa ja hän mainosti tiettyjä hotelleja. Varmaan sai buukatuista öistä jotain provikkaa... No minä olin kuitenkin sitä mieltä, että menemme saarelle ja katsomme tilannetta siellä. Ihan varmasti saadaan katto pään päällemme, vaikka se ukko muuta väittikin. Sanoi, että voimme joutua nukkumaan biitsillä. No kanssamatkustajamme, hollantilainen pariskunta, oli häämatkalla ja alkoi jo ahdistua. Ymmärrän kyllä että kun he halusivat vähän tasokkaampaa majoitusta, niin olisi varmaan kiva olla varma yöpaikan saannista. Loppujen lopuksi hekin lähtivät jatkamaan matkaa kanssamme ilman hotellivarauksia.

Kun saavuimme satamaan oli jo tosi pimeää. Matkaoppaamme totesi satamassa, että olimme myöhästyneet laivasta, koska olimme pähkäilleet liian kauan hotellivarauksien kanssa.. MITÄ!! Kovan purnauksen jälkeen suostuimme kuitenkin maksamaan extraa, että saimme joiltain kalastajilta kyydin vielä sinä iltana Gileille... Pääsimme lopulta Gili Trawanganille. Aloimme kuumeisesti etsimään hotellia. Löysimme suht nopeasti hollantilaisille hyvä tasoisen, suht kalliin hotellin. Me ei siihen kuitenkaan haluttu jäädä, sillä se oli liian kallis omaan budjettiimme. Löysimme nopeasti kuitenkin hollantilaisten kanssa meillekin omaan budjettiimme sopivan bungaloun. Olikin vain pääasia saada joku majapaikka. Buukkasimme ekan paikan 2 yöksi ja käymme sitten päivän valossa myöhemmin etsimässä jonkun sopivamman rantabungaloun.. Vaikka olikin high season ja se yksi ukko oli väittänyt, että vapaita hotelihuoneita ei ole.. niin kyllä niitä ihmeen hyvin sitten paikan päällä kuitenkin löytyi :)

Suuntasimme hotellien etsinnän jälkeen ansaitulle illalliselle hollantilaisten kanssa. Oli ihanaa vain istua, syödä pitkästä aikaa ja jutella mukavia. Tämä päivä oli ollut suhteellisen rankka. Onneksi olimme saaneet jakaa sen näiden hollantilaisten kanssa. Oma etunsa oli että heillä oli vielä joku paikallinen kaveri, joka puhui indonesiaa ja aina pahan paikan tullen hänet hommattiin puhelimeen selvittelemään ongelmia..

Hei, Hei Helsinki!

Noniin. Nyt ollaan kotiuduttu turvallisesti Suomeen, Helsinkiin. Takana on väsyttävät 35h lentämistä ja hengailua lentokentillä..

Viimeiset päivät Balilla kärsimme siitä pahamaineisesta turistiripulista, huolimatta ahkerasta maitohappojen vetämisestä.. No mutta, tuosta vaivasta huolimatta pystyimme loikoilemaan hotellin altaalla, kunhan vessa oli lähietäisyydellä.

Kävin paikallisessa studio AkiKorpisessa leikkauttamassa hiukseni :) Tämä hiusstudio oli isossa Discovery -kauppakeskuksessa, joka oli turisteille tehty. Studiossa oli oikein kelpo puitteet. Jokaiselle tehtävälle löytyi oma henkilönsä. Hiusten pesijä, hiusmuotoilija, rahastaja sekä siivooja.Olin oikein tyytyväinen tämän nuoren miehen käsen jälkeen. Tosin annoin hänen vain tasoittaa hiuksiani. Hinta leikkaukselle ja pesulle ja föönaukselle oli 3,5 e.

Kävimme viimeisenä iltana myos Jennifer`s Spassa. Minä otin flower manikyyrin ja Ville tunnin hieronna. Manikyyri maksoi 3.5e ja tunnin kokovartalohieronta taas 4e. Ei paha! Ja oikeasti voin sanoa, etta tuo paikallisten flower manikyyri on kynsitaidetta! Tyttö pisteli upetkukkakuviot eri kynsilakka väreillä kynsiini lakkauksen jälkeen.Oikeasti, todella hyvää jälkeä! Suomessa tuntitaksalla tuosta huvista saisi varmaan maksaa maltaita. Ja Suomessahan taidetaan usein tyytyä vain liimaamaan tarroja kynsiin :)

Kotilentoreittimme koostui seuraavista lennoista. Bali-Jakarta väli taas Air Asialla. Jakartasta Abu Dhabiin Etihadin ihanalla kyydillä ( katsoin tuon lennon aikana 4 leffaa! ja aika meni siivillä) ja Abu Dhabista Mucheniin myös Etihadilla. Munchen-Helsinki väli sen sijaan Finnairilla. Kotimatkan lennot olivat ihan ajallaan, vaikka pelkäsimmekin muuta. Paitsi. Viimeinen lentomme välillä Munchen-Helsinki oli kokonaan peruutettu. Meille oli buukattu uusi lento 3h myöhemmin, ilman infoamista meille. Tämä ei ollut kiva ylläri Munchenissa aamuvarhaisella 30h matkaamisen jälkeen. Olimme odottaneet todella paljon erityisesti lentoja Etihadilla. Haaveilimme rentoutumisesta hyvän punaviinin äärellä,niin kuin olimme tehneet menolennoillakin. MUTTA! Muslimien juuri alkanut Ramadan pilasi kaiken!!!! ÄÄÄ! Ramadanin aikaan muslimit eivät saa juoda eivätkä syödä auringon noususta auringon laskuun. Ja näin ollen kun Etihad on yhdistyneiden arabiemiraattien virallinen lentoyhtiö ja siis muslimilentoyhtiö niin vaikuttahan tuo noihin lentoihin aika rankasti.. Vaikka alkoholijuomat näkyivät listalla niitä ei tarjoiltu. Pyynnöstä saimme yhdet punaviinit ruualla, mutta nekin tulivat tosi nihkeästi. Siihen se sitten jäikin. Oikeasti, olemme maksaneet paljon matkataksemme kaikilla herkuilla ja sitten me joudumme kärsimään jonkun muun uskontoryhmän aatteista. Onhan tämä ehkä vähän suppea katseinen ajattelutapa, mutta kuitenkin, ollaan ihan kansainvälisellä lennolla ja koneessa oli paljon ei-muslimeja. Mutta näin se nyt vaan meni. Pitää seuraavan kerran huomioida, että ei ole vaan ramadania, jos haluaa normaalia palvelua.

Jäämme tänne Helsinkiin nyt täksi vlopuksi. Sunnuntaina olisi Club Colorsin bileet..Palataan matkatunnelmissa vielä myöhemmin!

Leppoisa paiva

Loysimme eilen TODELLA edullisen ruokapaikan, jossa myos annoskoot ovat kohdallaan.. Mentiin kyseiseen paikkaan illalla syomaan, ja paikka oli ihan tupaten taynna. Ankeydyimme samaan poytaan yhden uusiseelantilaisen jampan kanssa, joka asuu Tukholmassa. Tiesitteko muuten, etta Ruotsissa kuulemma opetetaan, etta Suomi ei kuulu Skandinaviaan??? Uusiseelantilainen osoittautui kunnon Indonesian kavijaksi ja siina muutaman tunnin ruokailun aikana saimmekin useita hyvia neuvoja, miten Balista saisi viela enemman irti.

Tana aamuna otimme uusiseelantilaisen neuvosta vaarin ja suuntasimme taksilla kohti Canggu -beachia. Se sijaitsee n. 15km Kutasta Balin etelakarjessa myos. Biitsi oli todella tuulinen ja ihan tajuttoman kovat aallot hakkasivat rantakallioita. Aivan kuten olimme kuulleet biitsi oli hyvin hiljainen, lahes autio. Muutama hassu surffari hyodynsi Canggun rannan huimia aaltoja. Ne aallot oikeasti oli viela kovemmat kuin Kutalla! Me tallusteltiin rantaviivaa joka jatkui kilometreja. Vain 4 ihmista tuli vastaan. Kavimme ottamassa tuoreista hedelmista puristetut mehut rantakahvilassa ja suuntasimme takaisin Kutalle. Canggun ranta on kuulemma rankattu maailman 300 parhaimman rannan listalle..

Canggu reissun jalkeen pulahdimme hotellin uima-altaalla. Tanaan on ollut todella kuuma ja paahtavan aurinkoinen paiva. Mina olen alkanut muutenkin vahentaa aurinkorasvan kertoimia. Alkaa tuntua ettei enaa pala millaan :)

Tulimme juuri lounastamasta siita samaisesta edullisesta ravintolasta, jossa olimme eilenkin olleet. Kun tiesimme, etta taalla ei hinnat tunnu missaan niin otimme lounaan oikein pitkan kaavan mukaan. Alkuun mehut tuoreista hedelmista (papaija ja appelsiini) ja valkosipulileivat. Paaruoaksi mina otin Nasi Goreng Specialin (friteerattu riisi kanalla, vihanneksilla ja possulla, plus kananmunalla) ja Ville otti Mie Goreng Specialin (sama setti mutta nuudeleilla). Otimme viela jalkkareiksi pirtelot, banaanin ja mansikan. Tama koko koreus TIPPEINEEN maksoi alta 4 e!! Indonesiassa ei siis jaa nalkaiseksi kun loytaa oikeat paikat. Ja kuulemma taalta loytyy vielakin edullisemia paikkoja.. niita odotellessa me kaydaan tiheaan tahtiin tuon ravintolan menua lapi ;)

Ainiin! Luultiin etta viime yona olisi nukuttanut nain mukavassa hotellissa todella hyvin... Mutta ei. Kesken yon herattiin kamalaan rapinaan, ihan kuin joku olisi yrittanyt tulla ovesta sisaan. Sytytin valot ja joku vilahti verhoissa. Siina yritettiin sitten selvittaa mika se oli. ville sanoi jo etta kuvittelen. Hetkisen paasta kuitenkin huomasimme saaneemme huonekaverin. Geggohan se siella seinaa pitkin vipitti. No nyt ei tartte miettia miksi meidan hotellihuoneessa on 3 sankya. Se yksi olikin varattu gekolle. Luultavimmin saamme nauttia taman seurasta viela tulevaisuudessakin..

Nyt auringonlaskua katselemaan. Taalla Kutalla se on jopa viela upeampi kun Trawanganin Sunset Bungalowsta kasin katseltuna!

Se eilen buukattu halpa hotellihuone osoittautui ihan sudeksi. Siella oli luultavammin tapahtunut vessassa joku vesivahinko ja ilma oli tosi vetisen hajuinen.. Paatettiin vaihtaa huonetta hotellin sisalla ilmastoituun versioon. Oli varmaan ihan viisas paatos, ettei tuoda astmaa matkatulijaisina. Ilmastoidussakin huoneessa oli joku iso reika vessan katossa, ilmeisesti ylakeran huoneessakin oli ollut jotain vesivahingon tynkaa..

Aamulla paatettiin aamiaisen jalkeen hipsaista etsimaan uutta majapaikkaa. Tuolla edellisessa oli viela yolla kunnon koori hyttysiakin. Hui! Seikkailimme Kutan turistikatu Poppies lane 1:lla. Taalla on todella paljon hyvan hintaisia majoituspaikkoja tarjolla. Suht nopeasti loysimme kivan Ayn Beach Inn -hotellin. Huoneen hinta oli yolta sama kuin edellisen ilmastoidussa huoneessa.. Mutta tahan huoneeseen tuli myos kunnon lakanat, pyyhkeet ja JOPA vessapaperia! Mukavana bonuksena pari uima-allasta. Eli mielestamme ihan hyva kauppa. Hinta siis 150. 000 rupiaa yolta, eli n. reilu 10e (siis 2 hengelta). Taalla saatetaan olla loppu aika reissusta.

On toisaalta tosi ihana olla taas Kutalla. Vaikka tama onkin todella turistirysa. Mutta on siina hyvatkin puolensa. Verrattuna Gileihin taalla on todella halpaa ruokaa ja juomaa. Ja kaikki muukin on tosi edullista. Esim. puolentunnin manikyyri 25 000 rupiaa eli 2e, iso olut (0.62l) 1e, siis baarissa (kaupassa siita saa pulittaa n. 1,5e)! Ruoka-annoksen Kutalla saa hintaan 1,5 - 3e. Tallaisella hintatasolla ollaan siis Indonesiassa elelty. Pakko viela mainita etta taalla on drinkit on hieman kalliimpia kuin Gileilla, mutta silti edullisia!Tosin itse olemme olleet aika pitkalti vesilinjalla, lukuunottomatta ruokaolusia. On niin kuuma, etta janottaa koko ajan. Ollaan huomattu, etta viime paivina on ihan koko ajan kamala jano. Alku paivina ei juotu vetta oikeastaan paljoakaan paivassa. Nyt varmaan kostautuu ja pitaa yrittaa valttaa nestehukkaa..

Haettiin tanaan ne Villen puvut. Ne oli ihan passelit.. Pitaa vaan miettia, miten saadaan ne angettya rinkkoihin natisti :)

Loppuloma aijotaan vaan ottaa rennosti taalla Kutalla. Syoda hyvin ja ainakin allekirjoittanut haluaa syventaa rusketusta joko hotellin altailla tai sitten biitsilla! Muuten, en itsekaan olisi uskonut kuinka vahan olen varsinaisesti ottanut taalla aurinkoa. Tosi vahan ollaan maattu biitsilla. Aurinko on silti tarttuna jonkin verran ihan vaan tuolla ulkona toikkaroidessa. Mutta nyt olisi kiva vaan levyttaa :)

Back to Bali

Tanaan sanoimme hyvastit Gili-saarille. Oli vahan haikeaa. Oltiin siella kokonaisuudessaan 8 yota, mika oli paljon ajateltua pidempaan. Olemme palanneet taas tanne Balin Kutalle. Buukkasimme hotellin 2 yoksi hintaan 10e.. eli vain 2.5e per yo per nuppi. Ei paha! Viimeisiksi yoksi ajattelimme hommata sitten jotain vahan parempitasempaa..

Kavimme eilen Lombokin saarella paivareissulla. Joku rantakaupustelija sai Villen vakuuttuneeksi etta nyt on hyva reissu tiedossa. Hanen opastuksellaan kierrettiin paiva Lombokkia. Kaytiin katsomassa paria vesiputousta sademetsissa ja jopa uitiin niista toisessa. Kuulemma nuorentava vaikutus. Paivaan sisaltyi myos visiitti ylhaalla vuorilla, jossa elaa ihan luonnonvaraisina kamala joukko apinoita. Ruokittiin niita, mutta sen lahempaa kontaktia niihin ei saanut, koska ovat siis villeja.

Toissa paivana mina otin kuitenkin hieman laheisempaa kontaktia eraaseen paikalliseen, saarella asustavaan apinaan. Oltiin tulossa rannalta ja apina istuskeli puun alla naruun kiinnitettyna. Kaveltiin ohi ja yht akkia apina oli jo hypannyt minun syliin. Se ei meinannut millaan paastaa irti ja nuoli & kutitteli minua.. Jopa varasti hiuspampulani :)

Kirjoittelen paremmalla ajalla tarkemmin, mita tuolla Gileilla tapahtui.. Nyt vasyttaa jo aika paljon kun on mennyt koko paiva matkaamiseen. Vaikka Gili-saaret on ihan tuossa Balin rannikolla, niin matkaamiseen sielta tanne menee yli 12h (lautalla ja busseilla)! Takalainen liikenne on ihan kaaos! Etela-Euroopassa liikenne on tahan verrattuna hyvin organisoitua.. Taalla ajellaan ihan miten sattuu. Koko ajan vastaan tulevien kaistalla. Pahimmassa tapauksessa tiella on menossa vierekkain 2 autoa ja 8 mopoa. Jakartassa jossa kadut oli leveampia tilanne oli viela kaoottisempi.. Ihme kun ei olla viela jouduttu onnettomuuteen. Muutamia mopokolareita on nahty tien varrella. Kuskit ajelee viela kaiken lisaksi sienipaissaan! (Gileilla ja Lombokilla "magic mushroom" oli kova sana. Joka nurkassa yritettin kaupitella naita sienia. Niita tarjoiltiin kaikessa muodossa ja suosituin oli pirtelo. No me ei sentaan siihen leikkiin lahdetty..)

Nyt hyvaa yota!

Gilit......

Heipsun taas!

Meilla on vierahtanyt jo 4 paivaa gileilla. Eli ollaan edelleen taalla Gili Trawanganilla, koska on vaan ollut niin mukavan letkeaa ja ennen kaikkea huippu kelit! Ollaan joka paiva kayty snorklaamassa, silla taalla gileilla, varsinkin juuri Trawanganilla on siihen ihan huippu puitteet. Saarta ympatoi koralliriutta, joka pitaa sisallaan mita ihmeellisempia kaloja ja tietty koralleja. Riutta on tosin joistain paikoin jo karsinyt laivoista, turismista tms.

Tanaan kavimme snorklausretkella, jossa kierrettiin naiden Gili-saarten parhaat snorklauspaikat lasipohjaveneella. Eli kaikki Gilit Trawangan, Meno ja Air tuli kaytya lapi. Naimme jopa ihan todella ison kilpparin! Varmaan ainakin metrin halkaisija.

Taalla Gileilla on ollut ihan uskomattoman hyvat kelit. Kutalla oli valilla aika pilvistakin. Taalla aurinkoa ja lampoa piisaa. Ja nahka tummuu :)

Ville hukkasin toissapaivana kannykkansa. Huono oni kamojen kanssa sinallaan siis jatkuu. Oletamme etta puhelin tipahti taskusta kun otimme paikallisen taxin, eli hevoskyydin uusille bungaloillemme. Semmoista. Asumme siis taalla meren ranalla olevassa bungaloussa. Aasialainen katoton ulkoilmavessa kuuluu hintaan. Eika lampoista tai makeaa vetta ole. Alamme tottua siis jo aika askeettisiin olosuhteisiin. Bungaloittemme omistaja on todella ystavallinen ihminen.

Ajateltiin olla taalla viela ainakin pari paivaa. Meilla on jo maksettuna open air -tiketit takaisin, Kutalle asti. Ajattelimme etta jos kiertaisi viela Balilla loppu lomasta muutamassa paikassa.

Gilit kuittaa

Gili Trawangan

Helou Gili-saarilta!

Paljon on kerennyt tapahtua naiden paivien aikana. Kirjoittelen niista tarkemmin paremmalla ajalla, paremmassa (= halvemmassa ) paikassa. Eilisen matkasimme koko paivan. Lahdimme aamulla Sanurista Badangbaihin ja sielta laivalla Lombokin saarelle ja sielta bussilla/pikku lautalla Gili Trawanganille. Matkasimme eilisen paivan eraan hollantilaisen pariskunnan kanssa. He ovat taalla haamatkallaan. Aivan ihania ihmisia. Kun olimme saaneet paikan paalta hotellit hommattua kaytiin viela illastamassa.

Aamulla naimme millainen Gili Trawangan oikeasti on. PARATIISI! Puolet saaresta on aika autiota ja taalta loytyy aivan upean kirkasvetisia rantoja. Aamulla kavelimme parin tunnin reissun saaren ympari. Herasimme jo puoli kasin aikaan silla bungalowimme omistajien kukko jaksoi jutella koko yon. Niin mukana kuorossa olivat myos siat ja kissat, ja tottakai, kun olemme muslimialueella niin ne moskeijoiden rukoushuudot, joita tulee 5 kertaa paivassa. Buukkasimme huomisesta alkaen ihan alkeellisen bungalouw ihan rannan tuntumasta toiselta puolelta saarta. Siina hintaan kuuluu auringonlasku!

Palataan asiaan Gileilta tulevaisuudessa. Tuntuu etta taalla vietetaan jonkun aikaa.

Nyt ei muuta kun snorklaamaan!

SANUR

Eilen illalla saimme ilouutisen: matkatavaranne ovat saapuneet hotellin respaan!!! Voi sita riemua kun naimme etta siellahan ne rinkat oli ihan ehjina ja kaikki kamat mukana! Tavarat olivat ilmeisesti lahteneet eilen aamulla Manchesterista ja olivat jo samana iltana meidan hotellilla Kutalla. Noniin nyt kun kamatkin oli saatu turvallisesti mukaan voidaan alkaa vaihtamaan paikkaa..

Valitsimme eilisen illan ruokapaikaksi paikallista ruokaa valmistavan ravintolan sivukujalta. Palvelu oli mita ystavallisinta ja tarjoilijat olivat kovin kiinnostuneita meista ja kotimaastamme. Ruoka oli maittavaa ja saimme kunnolla mahatkin tayteen. Jalkkariksi yritimme ottaa viela friteerattua banaania jaatelon kera mutta kuulemma banaanit olivat loppu. Ville valitsi meille sitten jotklut paikalliset jalkkarispesiaalit, jotka sisalsivat JAATA, eri sokereita, hedelmia, pahkinoita tms.. Tajuttiin siina sitten etta onkohan ihan viisasta syoda jaata taalla. Ei kehdattu enaa olla syomattakaan kun henkilokunta oli niin innoissaan etta kokeillaan tuommoista. No sehan oli ihan hyvaa, erilaista, mutta hyvaa. Ja yllatykseksemme pakkikaan ei mennyt siita sekaisin :)

Aamulla hyppasimme summassa bemoon ja suuntasimme Kutalta Sanuriin. Valitsimme Sanurin, koska se on asteen lahempana Gileja kuin Kuta. No aloimme saatamaan bemossa ja ajoimme ympariinsa, koska tarkoitus oli etta oltaisiin lahdetty Gileille jo tanaan, mutta myohastyimme sen sataman ainoasta lautasta joka vie kerran paivassa Lombokille ja sielta Gileille. Bemokuski sai vedettya meilta ihan hyvat rahat kun ajelutti meita ympari Balia. Varsinkin kun bemokuski kaytti meita vaihtamassa rahaa ja se naki kuinka ison summan Ville sai kun vaihtoi 300e rupioiksi.. Suu oikein loksahti auki.

No lopulta paatimme jaada yoksi Sanuriin ja pahkata ajan kanssa miten paasisimme halvimmalla Gileille. Sanurista loysimme home stay -majoituksen oikein mukavalla isolla huoneella jossa oli ilmastointi, hinta n. 15e huoneelta. Sanuri on myos aika turistoitunut paikka. Keli on ihan mahtava!

Katselimme reissuja myyvista kojuista hintoja Gileille. Aika huimia hintoja pyytavat. Ainakin kun muistelimme etta Kutalla nama oli paljon halvempia.. Jopa 1/4 naista hinnoista. Mietimme, etta jos ottaisimme vaan omatoimisesti shuttle bussin tai bemon ja parayttaisimme huomenna Badang Baihin, josta voisimme hypata Gileille menevaan lauttaan. No pitaa viela kysella hintoja ja ottaa halvin mahdollinen.

Huomenna suunta siis Gileille!

20.08.2008

Niista teetetyista puvuista.. Villelle teetetaan nyt 2 pukua yhteishintaan 56e. Ihan sopuhinta mielestani, varsinkin kun sen raatalin pitaisi olla alueen paras!

Matkalaukuista ei edelleenkaan mitaan uutta. Jakartan lentokentalta vaan sanottiin etta Manchesterista niiden olisi pitanyt lahtea silloin sunnuntaina.. Mutta Abu Dhabissa kamoja ei olla vastaanotettu, eika Machester ole vastannut kun sielta on pyydetty vastausta/kuittia tavaroiden siella olosta/lahetyksesta.. Taitaa olla etta niita kamoja ei enaa tavata. Nain sita vaan laitetaan ihmiset selviamaan 3 vko loma ilman matkatavaroita. Mietittiin, etta olisivatkohan ne voineet lahettaa ne kamat Suomeen sielta Manchesterista kun ei niita taalla kuulu. Voisikos aiti ja isi kukkia kastellessa katsoa postia olisiko siella paketteja tulossa (varmaan postiin menevat jos tulevat suomeen)..?

Huomenna lahdetaan jatkamaan matkaa. Paamaaraa ei ole viela lyoty lukkoon. Mutta luultavasti kavaistaan Ubudissa ja suunnataan siita kohti Gili saaria. Ostettiin eilen snorklaus vehkeet todella edulliseen hintaan. Gileilla viimeistaan paastaan niita testaamaan.

Uskaltauduin eilen uimaan Kuta biitsilla punaisista lipuista huolimatta. Oli siella muitakin uimareita surffareiden seassa paakallolipuista valittamatta. Ne aallot oli kylla huippuja. Todella korkeita, useita metreja. Oli tosi huimaa syoksya niihin. Pitaa kuitenkin varoa kovia pohjavirtauksia mita tuolla kuulemma on. Tanaankin pitaa menna sinne seikkailemaan.

Piti mainita jo aiemmin kuinka erilaisia Bali ja Jakarta ovat. Jakartassahan ollaan islamilaisia ja taalla Balilla hinduja. Balin katukuvassa uskonta nakyy jokapaivaisina uhrilahjoina jumalille (?). Pienia koreja taynna suitsukkeita, kekseja, riisia, kukkia yms vakerrelmia.. Jakartassa taas moskeijoiden huudot herattivat pitkin yota. Samaten Jakarta oli taynna korkeita pilvenpiirtajia/slummeja (iso kontrasti) ja taalla taas on hyvin matalia hokkeleita ja paljon kapeita katuja. Yhteista molemmille paikoilla on hurjapaiset mopoilijat. Niita on IHAN HIRVEASTI! Ei taalla oikeastaan autoja tarvitse pelata, mutta noita mopoja ja skoottereita.

Mutta aurinko tuolla porotteleekin. Olisi varmaan aika siirtya biitsin puolelle. Ja jos kiinnostaa takalainen ilman lampotila niin se on +35 astetta. Lampoa piisaa.

Mulla ei ole muuten mennyt maha viela sekaisin. Ihme!

Maija

Bali, day 2

Huomenta!

Viime yo nukutti vahan huonosti, kun illalla bongattiin joku lisko n. 20 senttia vilistamassa seinaa pitkin kohti kattoa.. Pujahti valikattoon. Ei onneksi tavattu uudestaan (viela).

Naapurissa asustaa joku aasialainen perhe, jonka kanssa meilla on jaettu parveke. Perheessa on lapsi joka kayttaa vinkuvia kenkia. Siis sellaisia, jotka vinkuu joka askeleella. Kuka semmosia on edes keksinyt.. eli unet jaa aamusta aina vahiin.

Matkatavaroista ei vielakaan mitaan uutta. Alkaa jo toivo loppua ja kohta pitaisi lahtea jatkamaan reissuakin.

Nyt suuntaamme raatalille. Taalla pystyy teettamaan todella hyva laatuisia pukuja pilkka hintaan. Kuulemma mittatilaustyona teetetyn puvun saa hintaan 40$!

Kuulemisiin

Bitter sweet Jakarta

Helou!

Ollaan vietetty nyt 3 pv Indonesiassa ja on tapahtunut vaikka mita!Mistahan sita aloittaisi..

No, kerkesimme JUURI ja JUURI Manchesterin koneeseen, kun joku ukko saatti meidat koko lentokentan lavitse vakuuttaen etta muutama juoksuaskel on tarpeen. Naytolla vilkkui Gate is closing!! Kerkesimme kuitenkin ja Etihadin isot koneet osoittautuivat upeiksi! Turistiluokassa jokaisella omat screenit, joista pystyi katsomaan Suomessa viela leffateattereissa pyorivia leffoja, pelaamaan, kuuntelemaan musiikkia.. Tarjoilu pelasi ja ruoan sai valita usean ruokalajin joukosta. Samaten kaikille tuotiin paketit, jotka sisalsivat korvatulpat, tukisukat ja silmalaput.

Abu Dhabissa odoteltiin sitten tuskaisessa 35 asteen yolampotilassa yli 6 h. Luonnollisesti takit mukana.

seuraavana aamuna olimmekin sitten Jakartassa, jossa ostimme Visa on arrivalit 25 dollarin kappalehintaan. Kamala yllatys oli kuitenkin edessa: matkatavaroita ei nakynyt missaan. Selvisi etta ne oli jaaneet Manchesteriin nopeassa vaihdossa. Hulppea lentoyhtio pahoitteli ja hyvitti meilla tasta harmista 40 dollaria. Lahdimme siis ilman kamppeita etsimaan hotellia Jakartan keskustasta lentokenttatyolaisen suosituksen mukaisesti paikallisbussilla, tottakai :) Bussilla korottely 30km maksoi n. 1,5 e per nena. Loppumatkan hotellille taitoimme mukavan parisevalla Bejek -kyydilla (= mopo, johon tehty matkustajakoppi kahdelle) hintaan 2 e yhteensa meilta.

Hotelli loytyi paikallisten avustuksella ja naytti ihan mukavalta suihkulahteineen. Sisalla huoneessa asiat oli toisin. Hamahakin seitteja ja kamala kylppari. No onneksi oli edes lansimainen vessa. Emme jaksaneet lahtea kauemmaksi hotellilta syomaan, silla havaitsimme ruoan olevan hyvin edullista. 1,5 euroa kanafileesta ranskalaisten ja kasvisten kera. 0,62l Bintangi (=olut) 1,5e. Villella oli hieman raakaa kanaa, joka vahensi ruokahalua. Aamupala olikin sitten munakasta, riisia ja nuudelia.

Lahdimme lentokentalle katselemaan ovatko laukut jo saapuneet Jakartaan. Samalla saimme AirAsialta tekstarit etta illan lentomme Balille oli myohastetty 3h eli se lahtisi klo 22:55 paikallista aikaa. Meilla olisi siis 9h hengailuaikaa lentokentalla. Osoittautui, etta matkalaukut eivat olleet saapuneet, eika niiden sijainnista ollut kellaan tietoa. Kylla masensi. Noh suuntasimme paikalliseen makkiin vetamaan (muuten todella hyvaa) Gourmet Wrappia. suomeen tata myos! Se oli pitaleipaa, jonka valissa kanapihvi, valkosipulimajoneesia, tomaattia ja salaattia. Ville soitti vakuutusyhtioomme matkalaukuista ja selvisi, etta matkayhtio korvaa jokaisesta laukkujen kadoksissaolo paivasta 85 e per nena paivittaistavaroiden ostoa varten. Mutta max. 4 paivan ajalta. Tama oli ilouutinen ja aloimme shoppaamaan lentokentalla. Kiersimme kaikki merkkiliikkeet ja hamusimme Marco Poloa, Hugo Bossia tms sydamen kyllyydesta :) Outoa kun kerrankin TAYTYY shopata. Mutta oikeasti mieluiten ottaisin vaan kamat takaisin, kylla tama vaikeuttaa lomanautintoa. Lentoa odotellessa kavimme ottamassa jalkahieronnat (30min) hintaan 5e per nena. Oli ihanan rentouttavaa, silla edellispaivan 18h lentojen jaljilta jalat oli aika huonona ja ennen kaikkea turvoksissa. Siis ihan nakkijalat! ainakin minulla.

Vihdoin paasimme lentelemaan Balille. Ville tutustui johonkin brittiin joka istui lennolla vieressamme. Britti sanoi, etta pari viikkoa sitten oli juuri tippunut lentokone saarten valisella lennolla. Ja kaiken kukkuraksi lentoyhtio ei ollut viitsinyt vaivautua edes etsimaan kadonneita matkustajia ja konetta. Ei ole vielakaan loytynyt. Turvallista matkaa meille! No ei vaan. Air Asia on ihan kansainvalinen ja sinallaan luotettva lentoyhtio. Mita nyt pienia aikatauluvippauksia suuntaan jos toiseen, ainakin jos voi uskoa yhden paikallisen jannun kertomusta, jonka mukaan tata sattuu Air Asialle harva se paiva. Otimme Denpasarin kentalle paastyamme taksin hotellillemme. Tama hotelli on jo hienoompi kuin se Jakartan versio. Tosin vahan ransistynyt vessa. Mutta uima-allaskin loytyy.

Eka paiva Balilla! Aurinko oli aamusta pilvessa ja suuntasimmekin aamupalan (riisia ja munakasta) jalkeen ostelemaan taas kamoja, silla puhelu Jakartan lentokentalle ei helpottanut oloa. Ei vielakaan mitaan tietoa kamoistamme. Olisivatkohan ne nyt Abu Dhabissa, silla kuulemma ne oli leimattu Manchesterista lahteneiksi. Iltapaivasta menimme Kuta Beachille kavelemaan ja katsomaan ISOJA aaltoja. Surffarit oli ihan mehuissaan. Talla rannallahan ei saa uida. Liian kovat aallot siihen ja lisaksi viela koralleja. Mutta upea ranta se on!! Saatte olla kateellisia meille.

Nyt syomaan ja unelle. Nukumme vielkin univelkoja lennoilta pois. Toivon mukaan huomenna voisi ottaa aurinkoa, eika tarvitsisi juosta vaan kaupoissa. Meilla on hotelli taalla Kutalla viela muutamaksi yoksi ja toivotaan etta matkavarat loytyisi sina aikana ja paasisimme jatkamaan matkaan taalta. Kuta on kuitenkin loppupeleista aika turistimesta.

Laukkuja odotellen

Maija

LOMALLA

Nyt olen sitten lomalainen. Virallisesti vasta ensi viikon maanantaista alkaen, mutta käytännössä loma alkoi 37 min sitten :)

Kohta kun jaksan niin pitäisi alkaa pakata ja valmistautua reissuun. Yöllä klo 02:00 alkaa matkamme. Hyppäämme bussiin, joka kiidättää meidät Helsinki-Vantaan lentokentälle. En olisi uskonut, että tämä päivä koittaa. Pää huomenna varmaan ihan pyörällä. Pitää yrittää irtautua arjesta ja töistä mahdollisimman pian..

Passin ja hammasharjan muistan varmasti!

2 days to go!

Enää 2 päivää.. vain yksi työpäivä kuitenkin enää jäljellä.

Mitä asioita ihminen voisi unohtaa tuollaiselta matkalta..
Malariakuuri aloitettu, rokotusohjelma läpi kahlattu, maitohappobakteereja alettu syömään, majoitukset 5 ekaksi yöksi hoidettu, lennot kunnossa.. rinkat valmiina pakattaviksi.
Vaatteita tulee tietysti taas mukaan enemmän kuin pitäisi, mutta niinhän se menee aina. Tosin pelkään kamalasti että rinkat katoavat noiden useiden lentojen aikana. Pitänee satsata käsimatkatavaroiden pakkaamiseen.

Noh nopeasti unettamaan, ja töihin .. ja sitten koittaa se 3,5 vkon vapaus! Se jos joku on jotain!

Niin ja sääennuste lupailee Balille näillä näkymin seuraavaksi viikoksi +33 astetta ja auringon paistetta. Ei huono! :)

BALI - 3 days to go!

LOMA, LOMA, LOMA..! Nyt ei muuta päässä pyörikkään. Enää 2 työpäivää jäljellä ja perjantai aamuna meidän (eka) lento starttaa Helsinki-Vantaalta kohti lomaamme Balilla!

Siitä on nyt vuosi kun viimeksi oli edessä 3 ja puoli viikkoa lomaa. Mutta silloin ei oltukaan tropiikissa päiväntasaajalla :)

Tässä vaiheessa matkamme näyttäisi siltä, että yhden yön vietämme Jakartassa ja vasta sitten suunnataan Balin aurinkoisille rannoilla. Se ei muuten ole ihan helppo keikaus päästä sinne Balille, ainakaan tällä meidän retkisuunnitelmallamme. Ensin lennämme Manchesteriin, josta 40min. vaihdon jälkeen lento starttaa kohti Abu Dhabia. Siellä hengataan n. 6 h ja sitten Jakartaan. Tuon reilun 24h lentämisen jälkeen voi ollakin ihan paikallaan leputtaa yö hermoja Jakartassa.

Tässä sitä nyt kuumeisesti mietitään, onko kaikki oleellinen ja tärkeä tehty ennen matkaa.. vai unohtuuko joku kumminkin..?!

Pitää nyt eka selvitä töistäkin ja suunnitella miten siellä hommat pyörii seuraavat 3,5 vko kun meikämanne on maailmalla :)

Terveisin

Matkakuumeinen Maija